Yhteystiedot

Tuija Linna-Pirinen
Ratsumiehenkatu 10
05830 Hyvinkää
puh. 050 316 7654

tuija.linna-pirinen@
pp.inet.fi

Naisten ja miesten palkkaerot ovat tasa-arvo-ongelma

(Aamuposti 24.2.2016)

Aamupostissa oli 24.2. lehtijuttu harrastajatutkija Pauli Sumasesta, joka on vertaillut miesten ja naisten tekemiä työtunteja suhteessa ansiotuloihin. Hän on päätynyt lehtijutun mukaan siihen, että ”Erot ansioissa eivät siis ole tasa-arvo-ongelma, niin kuin 80 senttiä –myytti kertoo, vaan rakenneongelma.”

Olen eri mieltä Sumasen kanssa. Mielestäni Sumanen on selvitellyt kapealinjaisesti miesten ja naisten ansiotulojen eroa. Kyllä kyse on tasa-arvo-ongelmasta.

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat olleet sitoutuneita edistämään palkkatasa-arvoa kolmikantaisella samapalkkaisuusohjelmalla 2006 – 2015. Päätavoitteena oli kaventaa sukupuolten palkkaeroa 20 prosentista 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteessa ei valitettavasti vielä onnistuttu, vaan palkkaero kuroutui umpeen vain kolme prosenttiyksikköä 17 prosenttiin. Naisten euro on siis noin 83 senttiä.

Ruotsissa on tutkimuksin todennettu, että mitä enemmän alalla työskentelee naisia, sitä matalammaksi alan palkkataso muodostuu. Sukupuolten välisissä palkkaeroissa on siten monelta osin kysymys pitkänä aikajaksona muodostuneista käytännöistä ja asenteisiin pohjaavasta naisten tekemän palkkatyön aliarvostamisesta.

Naisten koulutustaso on kasvanut miehiä paremmaksi kaikissa ikäryhmissä, mutta silti naisten palkat näyttävät jäävän jälkeen miesten palkoista, eniten nuorilla. Valtaosa sukupuolten välisistä palkkaeroista selittyy naisten ja miesten valikoitumisella eri tehtäviin.

Jos keskimääräisten palkkaerojen mittaamisessa huomioitaisiin myös työsuhteiden osa-aikaisuus ja määräaikaisuus, sukupuolten väliset palkka-ansioiden erot kasvaisivat enti-sestään, sillä osa-aikaisista noin 70 % ja määräaikaisista työntekijöistä noin 60 % on naisia.

Samapalkkaisuus edistynee parhaiten purkamalla tätä sukupuolen mukaista segregaatiota. Samapalkkaisuustoimenpiteillä tulee korjata naisvaltaisten alojen muita matalimpia palkkoja ja muita heikompia työsuhteen ehtoja.

Usein julkisessa keskustelussa sekaantuvat käsitteet ”samasta työstä sama palkka” ja ”samanarvoisesta työstä sama palkka”. Samapalkkaisuuden keskeisen periaatteen, samanarvoisesta työstä samaa palkkaa, edellyttää yhteistä kaikkia aloja koskevaa palkkapoliittista mekanismia ja keinovalikoimaa.

Naisvaltaisilla aloilla tehty työ on yhtä arvokasta ja vaativaa kuin miesvaltaisten alojen työ. Samanarvoisesta, yhtä vaativasta työstä tulee maksaa samansuuruista palkkaa alasta riippumatta.

Tuija Linna-Pirinen

Hyvinkää

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

SDP on tarjonnut uskottavan vaihtoehdon

 (Aamuposti 6.2.2016)

Perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri on katsonut asiakseen käyttää palstatilaa SDP:n arvostelemiseen (Aamuposti 5.2.2016). SDP ottaa kritiikin vastaan ja pyrkii tekemään työnsä yhä paremmin niin Hyvinkäällä kuin valtakunnallisellakin tasolla.

SDP on tehnyt lukuisia esityksiä oppositiosta ja tarjonnut uskottavan vaihtoehdon hallituksen politiikalle. Kehotamme hallituspuolueen kansanedustaja Merta keskittämään voimavaransa ja energiansa maan asioiden hoitamiseen opposition haukkumisen sijaan. 

Olemme tarjonneet vaihtoehdon hallituksen pakkopalkanalennuksille, jotka eivät viimeisimpienkään arvioiden mukaan toimi.  Lokakuussa SDP toi esitykset yrittäjien toimintamahdollisuuksien parantamiseksi ja marraskuussa esiteltiin SDP:n vaihtoehtobudjetti, jossa on yli viisikymmentä esitystä. SDP:n vaihtoehtoihin voi käydä tutustumassa internetissä http://www.sdp.fi/fi/reilumpi-vaihtoehto.

Lisäksi SDP:n sinnikkään työn seurauksena hallitus on muuttanut linjaansa kymmenkunta kertaa. Hyvä niin, koska hallituksen esitykset olisivat olleet epäoikeudenmukaisia ja olisivat koskeneet mm. eläkeläisiä, pienituloisia palkansaajia ja lapsiperheitä. Erityisesti työllisyyden hoidossa toivomme, että hallitus tulisi SDP:n linjoille, sillä näyttää siltä, että hallituksen keinoilla työttömyys vain lisääntyy.

Puhemiesvaali oli SDP:n eduskuntaryhmälle periaatteellinen kysymys. Vakiintunut parlamentaarinen periaate jo yli neljänkymmenen vuoden ajan on ollut, että myös oppositiolla on puhemiehistössä edustus.  Tästä periaatteesta on pidetty kiinni käytännössä lähes kaikissa muissa länsimaisissa parlamenteissa paitsi nyt Suomessa. Jopa Venäjällä on turvattu opposition edustus puhemiehistössä.

Huomautamme myös, että Presidentti Niinistön puhetta ovat kritisoineet monet tahot, kuten kansainvälisen oikeuden professorit Martin Scheinin ja Martti Koskenniemi. Ei voi olla niin, että presidentin puheet olisivat kaiken arvostelun yläpuolella.

Syyttelyllä ei saada Suomea nousuun, vaan yhteistyö on kaiken avain ja luulisi hallituksen ottavan rakentavan kritiikin vakavissaan.

Tuija Linna-Pirinen                                                                            Pasi Karttunen

Puheenjohtaja                                                                                   Puheenjohtaja

Hyvinkään sos.dem. kunnallisjärjestö                                          Hyvinkään sos.dem. valtuustoryhmä

 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

JHL:n edustajiston kokous 10.5.2012

Avauspuhe: edustajiston puheenjohtaja Tuija Linna-Pirinen

Arvoisat edustajiston jäsenet, arvoisa kokousväki

Kuluneeseen viisivuotiseen edustajistokauteen on mahtunut melkoinen määrä kokouksia, joista tämänpäiväinen on 23. kokous. Taival on ollut pitkä ja paljon on tapahtunut niin meidän jokaisen elämässä kuin liiton toiminnassakin.

Tosin kun lueskelin viiden vuoden takaista edustajiston kokouksen pöytäkirjaa, niin ajattelin, että onko loppujen lopuksi mikään muuttunut?

6. – 7. helmikuuta 2007 pidetyssä tämän edustajistokauden ensimmäisessä kokouksessa nimettiin yhdeksi tulevaisuuden haasteeksi eri aloja edustavien jäsenten hitsaaminen tiiviimmin yhteen. Potkua työlle todettiin antavan se, että niin edustajistossa kuin hallituksessa väki vaihtui reippaasti.

Liiton silloisen puheenjohtajan Tuire Santamäki-Vuoren mukaan ajankohtainen kysymys oli hillitä poliitikkojen veronalennusintoa. Veromaltin puolesta puhui hänen mielestään julkisen sektorin palkanmaksuvaran lisääminen sekä väestön ikääntyminen ja tästä johtuva hoivamenojen kasvu. Kokousedustajia puhutti pätkätöiden ohella paikallinen sopiminen ja valtion tuottavuusohjelma. Monet edustajat katsoivat, että erityisesti pienissä, velkaantuneissa kunnissa paikallinen sopiminen on käytännössä mahdotonta ja merkitsee usein työnantajan sanelua.

Ensimmäisen kokouksemme julkilausumassa 7. helmikuuta 2007 vaadimme perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden kitkemistä mm. lainsäädäntöä muuttamalla ja valvontaa tehostamalla.

Viisi vuotta on siis kulunut ja nyt olemme uudistamassa liittostrategiaa, joka on tulossa uuden edustajiston päätettäväksi kesäkuussa. Meidän kaikkien JHL:läisten, niin henkilöstön, aktiivien kuin jäsentenkin kannalta on erittäin tärkeää, että strategiamme myös muuttuu sanoista teoiksi.

Strategian pitää ohjata kaikkea toimintaamme, joten päämäärät on tärkeää viedä toimintasuunnitelmiin alueilla ja yhdistyksissä. Tavoitteiden toteutumista on myös seurattava, jotta työmme jäsenistömme edunvalvojina on mahdollisimman tehokasta.

Arvoisa kokousväki,

Olen tasan kuukausi sitten aloittanut JHL:n palveluksessa pääkaupunkiseudun aluepäällikkönä. Tämän vuoksi ainoastaan avaan tämän kokouksen ja siirryn puheeni jälkeen salin takaosaan liiton henkilökunnan keskuuteen istumaan. Edustajiston varapuheenjohtajat hoitavat puheenjohtajan tehtävät tästä eteenpäin.

Kiitän teitä kaikkia hyvästä yhteistyöstä kuluneena viisivuotiskautena. Olette valioluokan porukkaa, joka pärjää vaikeissakin tilanteissa. Erityiskiitokset haluan antaa 1. varapuheenjohtajalle Jorma Elovaaralle ja 2. varapuheenjohtajalle Vilho Ponkiniemelle sekä kokouksen sihteereille ja tulkille, jotka ovat antaneet suuren panoksensa kokoustyöskentelyn onnistumiselle.

Toivotan onnea teille, jotka olette valittu uuteen edustajistoon. Tehkää hyviä päätöksiä jatkossakin, sillä yksi asia on varmaa: mikään ei ole pysyvää paitsi muutos.

Hyvää loppukevättä ja ihania kesäpäiviä teille kaikille!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Siksi Haavisto

 (julkaistu Aamupostissa 27.1.2012)

Äänestin 1. kierroksella kokeneinta valtiomiestä, Paavo Lipposta. Valitettavasti paras ei aina voita.

Mielestäni äänestäminen on kansalaisoikeus ja –velvollisuus, joten äänestämättä ei pidä jättää. Siksi äänestin myös 2. kierroksella, vaikka ehdokkaina ei olekaan vasemmistopuolueiden oikeita työväen edustajia.

Annoin ääneni Pekka Haavistolle, koska näistä kahdesta ehdokkaasta hänen arvomaailmansa on lähempänä tavallisen ihmisen elämän arvoja.

Haavisto on arvostettu ulkopolitiikan asiantuntija ja sillanrakentaja. Pitkä ura kotimaan politiikassa ja kansainvälisillä kentillä on riittävän vakuuttava. Haaviston mielestä ammattiyhdistysliike on tärkeä, ja sen tulee seurata aikaansa sekä toimia ylikansallisesti.

Sauli Niinistöä en missään nimessä voinut äänestää, koska Niinistöltä puuttuu ymmärrys työntekijöiden oikeuksista. Esim. ymmärrys siitä, miksi joskus on pakko työnantajan mielivallan takia järjestää mielenilmaisuja, lakkoilla.

Mielestäni Niinistön kommentit työelämän pelisäännöistä suorassa TV-lähetyksessä olivat kuin suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toivomuslistalta poimittuja. Esillehän on noussut jopa tavoite lisätä omavastuupäivä työntekijöiden sairauspoissaoloon.

En halua presidentiksi Niinistöä, joka tanssii suursijoittajien ja suurpääoman tahtiin. Siksi Haavisto.

Tuija Linna-Pirinen

Kaupunginvaltuutettu (sd)

Hyvinkää

 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

HUS:n yhteistoimintapäivä 30.11.2011 Biomedicum, Helsinki

Kommenttipuheenvuoro: Tuija Linna-Pirinen, pääluottamusmies JHL

 

Kommenttipuheenvuoroni aiheena on ”Yhteisöllisyys ja tukipalveluiden järjestäminen”.

Mutta mitä yhteisöllisyydellä tarkoitetaan työelämässä?

Työelämässä yhteisöllisyys tukee

v       terveyttä

v       hyvinvointia

v       oppimista

v       tuloksellisuutta

Yhteisöllisyys työpaikalla

v       luo yhteenkuuluvaisuutta

v       tarjoaa turvaa ja auttaa hahmottamaan ympäristöä.

Yhteisöllisyys pitää sisällään sekä virallisen että epävirallisen vuorovaikutuksen. Sen syntyminen edellyttää, että työyhteisössä vietetään aikaa yhdessä ja että työyhteisöllä on yhteinen tavoite ja tehtävä. Yhteisöllisyys on työpaikan me-henkeä.

HUS:n suuresta ja edelleenkin pirstaleisesta organisaatiorakenteesta johtuen yhteisöllisyys ja yhteisöllisyyden tunne on valitettavasti usein hukassa.

Olemme tehneet useita kertoja tukipalveluiden arviointi- ja selvitystyötä, jo ennen HUS:iakin.  Tässä viimeisimmässä arviointityössä minulla heräsi kysymys, että oliko meillä yhteinen tavoite ja yhteinen tehtävä? No, tehtävä ehkä oli yhteinen, mutta tavoitteet olivat työryhmän jäsenillä mielestäni hyvinkin erilaiset, ehkäpä myös ihan omista intresseistä lähtevät.

Julkisella sektorilla, meillä täällä HUS:ssakin, on tapahtunut ja tapahtuu huomattavasti muutoksia, joissa muun muassa johtajuus, toimintojen arviointi ja tuloksellisuus ovat nousseet merkittävään osaan.

Tilaaja-tuottaja –malli on tuonut tukipalveluiden kustannuksiin läpinäkyvyyttä, ja molemmilla osapuolilla on mahdollisuus keskittyä perustehtäväänsä ja kehittyä siinä tehokkaaksi. Se on myös nostanut henkilöstön työn näkyväksi, sillä nyt vasta tiedetään tai ollaan saamassa tietoa siitä, mitä ja kuinka paljon todella tehdään.

Mutta hupenevatko tuottajayksiköissä saadut säästöt esimerkiksi lisääntyvän hallintohenkilöstön kustannuksien kattamiseen?

Tilaaja-tuottajamalli ei sinällään ole tehokas ja taloudellinen. Huonosti toteutettuna se voi päinvastoin aiheuttaa paljon lisäkustannuksia. Tämän osoittavat kansainväliset esimerkit. Pelkistettynä kyse on järkiperäisestä organisaatiouudistuksesta, ei muusta.

Mutta mitään uudistusta ei saada aikaan, jos ihmiset, joita se koskee, eivät ole yhdessä rakentamassa perustaa uudelle toimintatavalle. Siksi tilaaja-tuottajamallin onnistuminen edellyttää henkilöstön ja johtajiston vuoropuhelua, yhteisten näkemysten rakentumista, opiskelua ja uusien toimintamallien näkemistä myös mahdollisuuksina.

Johdon merkitys, rooli ja vastuu korostuvat muutosten keskellä. Johtajilta vaaditaan ja myös odotetaan entistä enemmän inhimillistä ymmärrystä johtamisnäkemysten lisäksi. Oikeanlaisen johtamistavan merkitys kasvaa entisestään, kun on kyse muutoksesta ja muutokseen sopeutumisesta, sillä koko työyhteisö on tällöin paineen alla epävarmassa tilanteessa.

Yhteisöllisyyden kehittäminen vaatii ihmisten henkilökohtaisten ominaisuuksien, tarpeiden ja toiveiden huomioon ottamista. Tärkeä asia on se, että henkilöstö on oikeasti otettava mukaan muutokseen, mukaan luomaan uutta työyhteisöä. On myös saatava tieto siitä, mitä muutoksella tavoitellaan.

Tämän yhteistoimintapäivämme teemana on ”YHDESSÄ ONNISTUMME”

Tähän toteaisin, että toimivan ja yhdessä onnistuvan työyhteisön perusta on mielestäni seuraava:

v       Työyhteisön perustehtävä kaikilla selvillä

v       Työyhteisö tukee työntekoa

v       Johtaminen palvelee työntekoa

v       Työt on selkeästi määritelty

v       Yhteiset pelisäännöt on sovittu

v       Vuorovaikutus avointa ja tiedonkulku on sujuvaa

v       Toimintaa arvioidaan jatkuvasti.

Joihinkin edellä mainitsemieni asioiden eteen meillä on vielä tekemistä. Toivottavasti konsernin ohjauksen tehostaminen esimerkiksi jämäköittäisi yhteisten pelisääntöjen noudattamista.

Meillä HUS:ssa on monen eri ammattialan työntekijöitä. On tärkeää, että jokaista arvostetaan omassa työssään, sillä jokaisen työn on tärkeä onnistuneen tuloksen aikaansaamiseen. Kansliapäällikkö Kari Välimäkikin otti puheenvuorossaan esille toisen työpanoksen kunnioittamisen.

Talousjohtaja Mari Frostell esitteli meille myös Nya Karolinska Solnan käyttäjä- ja kiinteistöpalveluiden tuottamista Coor Service Managementin toimesta.

Tähän haluan esittää muutaman kommenttini.

Kilpailutus on nyt arka aihe Ruotsissa, sillä syyskuussa julkaistu tutkimusraportti Konkurrens konsekvenser (suom. Kilpailutuksen seuraukset) aiheutti kiivasta keskustelua.  Raportti on Ruotsin elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen SNS:n käsialaa, ja palvelualojen etujärjestöt kuuluvat SNS:n toiminnan rahoittajiin. Tätä ennen Ruotsissa ei ole kattavasti tutkittu yksityistämisen vaikutuksia, vaikka yksityisten yritysten osuus Ruotsin hyvinvointipalvelujen tuotannossa on kasvanut nopeasti.

Raportissa joukko Ruotsin parhaita tutkijoita arvioi yksityistämispolitiikan vaikutuksia palvelujen laatuun ja kustannuksiin. Raportti toteaa, että toistaiseksi ei ole riittävästi tutkimustietoa vastata tyhjentävästi kysymykseen kilpailun vaikutuksista. Olemassa oleva tutkimus ei anna tukea käsityksille, että hyvinvointipalvelujen laatu olisi parantunut tai niiden tuotanto tehostunut kilpailutuksen tuloksena.

Kun verovaroin kustannettujen palvelujen tuotanto avattiin Ruotsissa kilpailutukselle vuonna 1991, uudistuksen yhtenä tavoitteena oli raivata tietä pienille yrityksille ja henkilökunnan omistamille osuuskunnille. Mutta viime vuosikymmenen aikana suuret voittoa tavoittelevat yritykset ovat kuitenkin kasvattaneet nopeasti markkinaosuuttaan kaikkien hyvinvointipalvelujen tuotannossa ja tuoneet omistajilleen suurempia voittoja kuin pörssiyritykset keskimäärin.

Tutkimusraportin mukaan palveluyritykset voivat lisätä voittojaan vain kustannuksista säästämällä. Tähän liittyy riski, että voittoja kasvatetaan laadun kustannuksella.

Lopuksi haluankin sanoa, että HUS tarvitsee toimiakseen luotettavia sisäisiä tukipalveluita, jotka tukevat ydintehtävän onnistumista 

Tähän päivään sopinee myös edesmenneen Sylvi Kekkosen aforismi:

”Rakkaus työhön on rakkautta elämään, sen juhlaan ja arkeen”

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ 

Talouden tasapainottamisen ja hyvän palvelutarjonnan puolesta yhteisesti toimien

(julkaistu Aamupostissa 18.11.2011)

Hyvinkään kaupunginvaltuuston poliittiset ryhmät kävivät rakentavat neuvottelut sekä tekivät 14.11. päätökset ensi vuoden talousarviosta sekä toiminta- ja investointisuunnitelmasta. Yhteisenä tahtotilana oli (vasemmistoliittoa lukuun ottamatta) halu tasapainottaa kaupungin taloutta sekä samalla turvata mahdollisimman hyvä palvelutarjonta epävarmassa taloustilanteessa.

Talousarvioesitykseen lisättiin jo 31.10. kaupunginhallituksessa yhteisesti hyväksytyt sitovat tavoitteet, jotka ovat tärkeitä sosialidemokraattiselle valtuustoryhmällemme: perusopetusryhmien koko ja kodinhoidon kodinhoidontuen Hyvinkäälisän taso pidetään ennallaan, omaishoidon tasoa ei lasketa ja päivystyksen toimintaa parannetaan.

Ryhmämme piti kaupungin kehityksen, asuin- ja koulurakentamisen, kannalta tärkeänä myös Hangon ratapiha-alueen suunnittelun arkkitehtikilpailun järjestämistä.

Kokonaiskuvan muodostaminen taloudesta on muuttunut erittäin haasteelliseksi. Koko ajan lisääntynyt epävarmuus on heikentänyt tulevaisuudennäkymiä niin kansainvälisessä taloudessa kuin kotimaassakin. Nopein kasvuvauhti on kaikissa ennustuksissa ohitettu ja ensi vuonna talouskasvu hidastuu.

Vuosi sitten valtiovarainministeriö arvioi kansantalouden kasvun kiihtyvän 2,9 prosenttiin kuluvan vuoden osalta ja vuonna 2012 kasvun hidastuvan 2,6 prosenttiin. Arvioidessaan talouskehitystä valtion vuoden 2012 talousarviota varten on valtiovarainministeriö tarkistanut tämän vuoden ennusteensa vuoden 2012 kasvun osalta vain 1,8 prosenttiin.

Hyvinkään kaupungin tämän vuoden talousarvio hyväksyttiin viime syksynä kaupunginvaltuustossa noin 10 miljoonaa euroa alijäämäisenä. 30.9. tehdyn kuukausikatsauksen mukaan toimialoilla on pysytty talousarviossa ja tulokehitys on toteutunut hieman budjetoitua paremmin.

Vakinaisen ja määräaikaisen henkilöstön määrä on kasvanut vuoden aikana yhteensä 13,5 vuosityöntekijän verran. Huomioitaneen se, että verrattuna vuoden lopun tilanteeseen on Hyvinkään väestön määrä alentunut kumulatiivisesti 32 henkilöä. Kuitenkin ensi vuoden talousarvioon hyväksyttiin henkilöstölisäyksiä yhteensä 45 vuosityöntekijän verran. Henkilöstölisäyksistä 81 % kohdistuu perusturvan toimialalle.

Usein päätöksenteossa arvioidaan henkilöstölisäysten kautta tulevan vuoden palvelujen toimivuutta ja saatavuutta. Unohdetaan se, että olemassa oleviakin vakansseja voi siirtää kaupungin sisällä sinne, missä on tarve. Esimerkiksi eläköitymisen kautta vapautuneet vakanssit voidaan muuttaa nimikkeiltään toisiksi ja palkata niihin juuri niitä työntekijöitä, joita tarvitaan.

Kaupunginvaltuuston hyväksymän talousarvion 2012 mukaan toimintakulut kasvavat yhteensä 4,7 % eli 13 milj. euroa verrattuna tämän vuoden talousarvioon. Se on melkoinen määrä euroja.

Perusturvan toimialan toimintakulujen kasvu on 5,5 % eli 7,5 milj. euroa ja sivistystoimen 4,4 % eli  3,5 milj. euroa. Tekniikan ja ympäristön toimintakulujen kasvu on 4,5 % eli hieman vajaa 1 milj. euroa sisältäen asuntomessuihin valmistautumisen kulut.

Peruspalvelujen tarpeet ja ikääntymisen aiheuttamat palvelujen lisätarpeet tuovat paineita talouteen, eikä matalan talouskasvun aikana ole mahdollisuutta päästä talousarviossa tasapainotilanteeseen. Näin ollen vuoden 2012 tulos tulee arvion mukaan jäämään 7,4 milj. euroa alijäämäiseksi.

Kuntaliitto on arvioinut kuntien toimintamenojen nousevan ensi vuonna 36,55 miljardiin euroon, joka tarkoittaa 3,9 prosentin nousua kuluvan vuoden tasosta.

Valtuutetun työ ei ole helppoa, sillä mm. lehtien yleisönosastokirjoitukset ja erilaiset yhteydenotot tuovat usein paineita juuri talousarviokokouksen kynnyksellä. Mutta vastuullisesti toimien on pyrittävä ottamaan kokonaisvaltaisesti huomioon sekä taloudellinen tilanne että kuntalaisten tarpeet.

Kaikki talousarvion asiat ovat tärkeitä, niin lasten ja nuorten kuin työikäisten ja vanhusten sekä palkansaajien, työttömien, eläkeläisten ja yrittäjien hyvinvointiin ja tarpeisiin liittyvät asiat. 

Valtuutetun rooli talousarvion ja toimintasuunnitelman suhteen on se, että valtuutettu päättää toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista sekä talouden ja rahoituksen perusteista. Lautakuntien jäsenet taas päättävät toimialansa vastattaviksi kuuluvien palveluiden järjestämis- ja tuottamistavasta.

Palvelutuotannon toimivuuden varmistaminen ja kaupunkimme menestyminen onnistuu vain päättäväisesti, yhteistoiminnallisesti ja pitkäjänteisesti toimien.

Tuija Linna-Pirinen

Valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (sd)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HUS-Servisin merkkipäiväjuhla 11.11.2011

Holiday Inn Messukeskus, Helsinki

Puhe: Tuija Linna-Pirinen, henkilöstön edustaja

Arvoisa merkkipäivän juhlayleisö, arvoisat pitkän työuran tehneet servisläiset,

Te kaikki olette monin eri tavoin mukana HUS-Servisin toimintoja kehittämässä. Henkilökuntansa mukaisesti Servisistä on muodostunut toimialansa vahva ja tehokas osaaja, dynaaminen ja innovatiivinen palveluorganisaatio.

Tänään meillä on suuri kunnia juhlia Servisin palveluksessa olevia, 40, 30 tai 20 vuotta palvelleita henkilöitä. Tässä salissa on koolla merkittävä määrä ammattilaisten parhaimmistoa. Kun henkilötyövuodet vielä kertoo palkka- tai tilitapahtumien määrällä, asiakasneuvonnoilla, puheluilla, tekstien määrällä, kokouspykälillä jne. jne., niin saadaan tulokseksi melkoinen määrä tuotoksia ja vaikutuksia.

Tukipalveluhenkilöstön työn arvostus on noussut samanaikaisesti palveluvaatimusten kanssa. Asiakkaat kokevat HUS-Servisin työntekijät pääsääntöisesti asiantunteviksi ja ystävällisiksi. Meille kaikille tärkeää on työstä saatava palaute niin asiakkailta, työtovereilta kuin esimiehiltäkin. Suomalaisistahan sanotaan, että kun ei kuulu mitään, asiat ovat hyvin. Mutta näin ei todellakaan ole asianlaita. Aidolla ja oikea-aikaisella palautteella on suuri merkitys sekä työhyvinvointiin että fyysiseen terveyteen.

Yhteistoiminnallinen, hyväksyvä ja uudistushakuinen työyhteisö vahvistaa henkilöstönsä myönteisiä käsityksiä itsestään ja auttaa löytämään piilossakin olevia voimavaroja ja taitoja. Jokainen meistä voi vaikuttaa yhteisiin asioihin lisäämällä positiivista tai negatiivista kierrettä. Koko työyhteisöä energisoivaa myönteistä vuorovaikutusta saadaan aikaan mm. kiinnittämällä huomiota työtovereiden onnistumisiin, vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin.

Arjen kiireen keskellä olisikin hyvä muistaa Eino Leinon Aurinkolaulusta seuraavat sanat:  ”Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. On hyvää rinnassa jokaisen, vaikk' aina ei esille loista.”

Tutkimusten mukaan kukoistavissa ja taloudellisesti menestyvissä työyhteisöissä myönteistä kannustuspuhetta on ainakin kolminkertaisesti verrattuna kielteiseen ja vähättelevään puheeseen.

Tänään myönteistä palautetta tuleekin varmasti paljon, ja toivonkin, että meistä jokainen jatkaa sitä omissa työyhteisöissään huomenna. Vastuu onnistumisestamme ja Servis-hengestä on meillä yhteinen, niin johdolla, esimiehillä kuin työntekijöilläkin.

Arvoisat 40, 30 ja 20 vuotta pitkän työuran tehneet,

Servisin henkilöstön edustajan ominaisuudessa kiitän Teitä kaikkia hyvästä työtoveruudesta ja panoksestanne oman työyhteisönne tekemisen ja yhteisöllisyyden hengen hyväksi.

Toivotan teille kaikille energisiä päiviä sekä työhönne että vapaa-aikaanne.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Avauspuhe Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n edustajiston syyskokouksessa 9.11.2011

Avauspuhe: Tuija Linna-Pirinen, JHL:n edustajiston puheenjohtaja

Arvoisat edustajiston jäsenet, arvoisa kokousväki

Tulevat neljä kuukautta ovat meille kaikille tärkeät, sillä tänä aikana toteutuvat JHL:n ylimmän päättävän elimen, 120-jäsenisen edustajiston vaalien ehdokasasettelu ja vaalit.

On tärkeää, että edustajistoon valittavat henkilöt edustaisivat jäsenistöä mahdollisimman monipuolisesti. Sillä mitä  monipuolisempi ehdokasasettelu on, sitä helpompaa jäsenten on löytää sopiva ja tuttu ehdokas. Mutta erittäin tärkeää on nyt löytää runsaasti nuoria ehdokkaita.

Modernin suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen alku tapahtui 1960-luvun palkkatyöläistymisen ja SAK:n eheytymisen aikoina, jolloin ammattiyhdistysliikkeen uudisti nuorempi väki. Silloin ajateltiin ammattiyhdistysliikkeen olevan kansalaisoikeus ja työntekijät halusivat yhteisrintamassa pitää huolta omista eduistaan.

Mielestäni on tärkeää, että me vanhemmat ay-konkarit tukisimme ja kannustaisimme nyt nuoria jäseniämme asettumaan ehdokkaiksi tuleviin edustajistovaaleihin. Sillä nytkin ammattiyhdistysliikkeen uudistajina ja tulevaisuuden viejinä pitäisi olla niiden, jotka rakentavat liikettä itselleen ja tulevaisuudelleen.

Suuri joukko pitkän uran tehneitä ay-aktiiveja ja liittomme hallintomme jäseniä on siirtynyt ja siirtyy seuraavankin 5-vuotisen edustajistokauden aikana eläkkeelle. Tänään päätettävänämme on toimintasuunnitelma, jonka mukaan organisaation elinvoiman kannalta on välttämätöntä rakentaa suunnitelmallinen, yksityiskohtainen aktiivien rekrytointimalli, joka tuo muutoksen hallintaa ja takaa toiminnan jatkuvuutta.

Toimintasuunnitelman painopisteissä mainitaankin toiminnan jatkuvuuden kannalta eräs tärkeä asia:  Nuorten asemaa vahvistetaan liiton päätöksentekojärjestelmässä ja järjestötyössä. Vanhempien aktiivien onkin osattava  oikeaan aikaan luopua vallasta ja siirrettävä tietotaitoa nuoremmille. On annettava tilaa, luotettava ja rohkaistava.

Toimintasuunnitelman painopisteisiin on myös valittu liiton paikallisen edunvalvontakyvyn kehittäminen, jota toteutetaan muuttamalla yhdistysrakenteita ja yhdistysten toimintatapoja sekä vahvistamalla yhdistysten ja henkilöstöedustajien edunvalvontaosaamista ja ennakoivaa muutoksenhallintakykyä.

Mutta vanhat rakenteet ja saavutetut edut saattavat olla välillä sitkeässä. Me vanhemmat emme aina osaa tai halua kuvitella, millaisen liiton, millaisen yhdistyksen, nuoret haluaisivat tai tarvitsisivat edunvalvojakseen. Meidän kuuttakymppiä lähestyvien ja kuudenkympin ylittäneiden näkemys liittomme tulevaisuudesta saattaa olla hyvinkin erilainen kuin nuorten, koska me emme enää ole rakentamassa tulevaisuuden ammattiliittoa itsellemme.

Arvoisat JHL:n päättäjät,

Antakaamme edustajiston vaaleissa sekä yhdistyksissämme enemmän tilaa ja mahdollisuuksia  nuorille, sillä he ovat muutoksen moottoreina avainasemassa liittomme ja edunvalvontatyömme menestymiselle myös tulevaisuudessa.

Erityisesti vetoan teihin aktiiveihin, jotka olette eläköitymässä lähivuosina: Antakaa tukenne edustajistovaaleissa nuorille ja auttakaa vaalityössä! Ja siirtäkää ammattiyhdistysperintönä kaikki se osaamisenne, joka on kertynyt vuosien varrelta.

Toivotan teille kaikille aktiivisia ja mukavia kokouspäiviä!

 --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuka hyötyy Reilusta kaupasta?

(julkaistu Aamupostissa 27.10.2011)

Suomessa vietetään Reilun kaupan viikkoa 24. – 30.10. Reilun kaupan mukaan maksettava oikeudenmukainen korvaus työstä ja vakaat kauppasuhteet tukevat kehitysmaiden ihmisten mahdollisuuksia elää omassa maassaan ja omasta työstään.

Suomalaiset ostivat viime vuonna Reilun kaupan tuotteita 93 miljoonalla eurolla. Myydyimpiä olivat banaanit, kahvi, viini, kukat ja puuvillatuotteet. Suomalaiset ovatkin väkimäärään suhteutettuna maailman neljänneksi ahkerimpia Reilun kaupan tukijoita.

Arviointien mukaan hyödyt menevät perille, sillä Reilusta kaupasta hyötyy 1,4 miljoonaa perhetuottajaa ja työntekijää kehitysmaissa, ja kun lasketaan mukaan viljelijöiden ja työntekijöiden perheet, hyötyjiä on yli 7 miljoonaa. Tosin Reilun kaupan osuus maailmankaupasta on toistaiseksi melko pieni.

Toistaiseksi reilun kaupan merkit keskittyvät lähes kokonaan kuluttajille suunnattuihin maataloustuotteisiin. Esimerkiksi viime vuonna kehitysmaiden viljelijät saivat suomalaisten kahviostoista 107 000 euroa Reilun kaupan lisää, joka maksetaan tuotteesta maksettavan hinnan päälle.

Kuitenkin korkeiden markkinahintojen aikana Reilun kaupan takuuhinnan merkitys on vähäinen, sillä markkinahintojen ylittäessä Reilun kaupan takuuhinnan tuottajalle maksetaan aina markkinahintaa. Mutta silloin, kun kahvin maailmanmarkkinahinta on alhainen, on Reilun kaupan järjestelmän takuuhintaperiaate siihen kuuluville tuottajille merkittävä. Sitä voikin pitää eräänlaisena vakuutuksena.

Mutta hyötyykö tuottaja todellakin Reilusta kaupasta? Viime vuoden loppupuolella julkaistun suomalaisen tutkimuksen mukaan Reilun kaupan kahvi ei olekaan tehokas keino siirtää tuloja suomalaiskuluttajilta kahvin viljelijöille. Sillä kahvin lisähinnasta hyötyy Suomessa eniten vähittäiskauppa. Kauppa ottaa enemmän katetta Reilun kaupan kahvista, koska se on erikoistuote.

Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen tutkijan Joni Valkilan mukaan suurin osa Reilun kaupan kahvin lisähinnasta jää Suomeen vähittäiskaupoille ja paahtimoille. Jos kuluttaja maksaa Reilun kaupan kahvista 50 prosenttia enemmän kuin tavallisesta kahvista, niin tuottajayhteisöt saavat ehkä vain 5 prosenttia enemmän kuin mitä he saisivat samasta kahvista markkinoilla.

Vaikka Suomessakin Reilu kauppa on kasvanut kohinalla, ovat suomalaiset vähittäiskaupat maailman mitassa kuitenkin pikkutekijöitä. Pelkästään suomalaisten ostovoima ei riitä määräilemään, miten ja kenellä tuotteet teetetään. Jos kehitysmaat eivät itse välitä kansalaistensa oloista ja polkevat työjärjestö ILO:n sopimuksia, on turha kuvitella, että suomalainen keskusliike saisi muutoksen aikaan. Kansainvälisten osto-organisaatioiden voima on jo vähän suurempi.

Kuluttajan puolesta reilun ketjun vastuullisuutta valvovat puolueettomat kansalaisjärjestöt ja sertifiointiyhteisöt. Useimpien taustalla on aatteellinen yhdistys.

Aamuposti uutisoi (26.10.) Riihimäen pyrkivän Reilun kaupan kaupungiksi. Reilusta kaupasta onkin tullut myös markkinointivaltti, jonka myötä yritetään saada esimerkiksi yritysten hyvät teot näkymään medioissa. Sillä kuluttaja on jopa valmis maksamaan vähän enemmän, jos hän tietää, että tuote on eettisesti valmistettu. Sijoittajat puolestaan sijoittavat mielellään yritykseen, jonka eettiset arvot, maailman mitat täyttävä sertifiointi ja takuut toimintansa vastuullisuudesta ovat kunnossa.

Lopuksi toivoisin, että myös suomalaisia tuottajia kohdeltaisiin ”reilun kaupan hengessä” siten, että esim. maatalous- ja puutarhatuotteiden tuottajille käteen jäävä rahasumma olisi reilumpi (tai että sitä yleensä jäisi kohtuullisesti) ja kauppaketjujen voittokatteen tavoittelu maltillisempaa.

Myös suomalaisten tuottajien olisi saatava oikeudenmukainen korvaus työstään ja vakaat kauppasuhteet, joiden turvin on mahdollisuus elää omasta työstään. Näin turvattaisiin myös suomalaisten kuluttajien mahdollisuus saada ostaa kotimaisia tuotteita.

Tuija Linna-Pirinen

Hyvinkää

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ryhmäpuheenvuoro/Hyvinkään kaupungin tilipäätös

Hyvinkään kaupunginvaltuusto 6.6.2011 Tuija Linna-Pirinen, sd 

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut ja muu kokousväki

Kuntatalouden kannalta vuoteen 2010 valmistautuminen ei ollut helppoa. Kun Suomi siirtyi taantumaan vuoden 2008 lopussa, kuntatalouden tuntijat muistuttivat laihojen vuosien näkyvän julkisessa taloudessa vasta viiveellä alkaen vuodesta 2010.

Hyvinkään vuoden 2010 talousarvio oli lähes 9 miljoonaa euroa alijäämäinen ja tuloveroprosenttia nostettiin 0,75 %-yksikköä. Talousarviomuutosten jälkeen alijäämä syveni vuoden 2010 aikana 15 miljoonaan euroon. 

Joka kolmas kunta suunnitteli lomautuksia vuodelle 2010. Hyvinkäällä kuitenkin päätimme yrittää välttää irtisanomisia tai lomautuksia, koska pidimme tärkeänä ylläpitää henkilöstön työmotivaatiota sekä myös kuntalaisten palvelujen hyvää laatua. Tämä oli oikea ratkaisu.

Tarkastuslautakunta toteaa arviointikertomuksessaan, että talouden toteutumisen ennustaminen ei onnistunut Hyvinkäällä. Mutta ei se onnistunut monissa muissakaan kunnissa.

Täytyy todeta, että talousarvion laadintaa helpompi on tilinpäätöksen käsittely, sillä se perustuu faktoihin ennustamisen ja arvioinnin sijasta. Tämänkertaisten faktojen edessä ja etenkin kun ottaa huomioon vaikeat lähtökohdat sekä poikkeuksellisen haastavan toimintavuoden voi tilinpäätöksen todeta osoittavan selkeää torjuntavoittoa, sillä kaikki taloudelliset tunnusluvut paranivat edellisestä vuodesta.

Hyvinkään kaupungin talous toteutui arvioitua parempana ollen myyntivoittojen johdosta noin 5,8 miljoonaa euroa ylijäämäinen, ja yhdessä Hyvinkään Veden kanssa tulos on 7,3 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Tulokseen vaikuttivat mm. verotuottojen arvioitua parempi kehitys ja kertaluonteiset myyntivoitot sekä toimintakulujen alittuminen. Tuloveroprosentin korotus toi 5,2 miljoonaa euroa.

Tämän vuoden talousarvio on laadittu Hyvinkään Vesi huomioiden n. 9 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Ensimmäisen vuosikolmanneksen aikana on pysytty talousarviossa, sillä toimialojen nettomenot alittuivat 2,4 miljoonaa euroa ja tulokehitys on toteutunut hieman arvioitua paremmin ylittyen 1,1 miljoonalla eurolla.

Tarkastuslautakunta suosittelee arviointikertomuksessaan, että määrärahojen budjetointitarkkuutta ja talouden ennustamista on syytä parantaa. Kansainväliseen talouteen liittyvät epävarmuudet saattavat kuitenkin toteutuessaan nopeastikin vaikuttaa esimerkiksi työllisyyskehitykseen ja siten heikentää verotulokehitystä.

Olemme parhaillaan rakentamassa ensi vuoden talousarviota. Kaupunginhallitus valitsi edellisessä kokouksessaan vaihtoehtoisista laskelmista 2 %:n kasvuraamin toimintakatteeseen.

Kuntaliiton mukaan kunnilla on myös tulevina vuosina edessään mittava sopeutuminen kertyneen rahoitusvajeen tasapainottamiseksi. Tarvitaan toimintamenojen hallintaa, tulojen lisäämistä, kuntien veropohjan laajentamista ja valtion rahoituksen lisäämistä. Valtiolta edellytetään pitkäjänteistä vastuuta peruspalvelujen rahoituksesta.

Kunnan tehtävänä on kuntalain mukaan edistää asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.

Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mielestä kunnan oman palvelutuotannon kehittäminen tulee olla ensisijainen tapa turvata palvelut, sillä se on edullisinta pitkällä tähtäimellä. Se on myös paras tapa huolehtia siitä, että kaikki palveluja tarvitsevat ja niihin oikeutetut saavat yhdenvertaisesti hyvinvointia edistäviä palveluja.

Kunnan tuloksellisuus syntyy hyvästä ihmisten johtamisesta ja hyvästä työn organisoinnista. Kestävin ja tuloksekkain tapa on yhteistoiminnallinen kehittäminen, jonka lähtökohtia ovat tasaveroinen vuoropuhelu ja aito yhteistoiminta. Tässä pitää mukana olla sekä päättäjät että johto, lähiesimiehet, työyhteisöt ja yksittäiset työntekijät.

Kiitän sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puolesta Hyvinkään kaupungin henkilökuntaa kaikesta siitä arvokkaasta työstä, jota olette tehneet hyvinkääläisten eteen laadukkaan ja turvallisen palvelutarjonnan tuottamiseksi.

---------------------------------------------------------------------------------------------

JHL:n edustajiston sääntömääräinen kevätkokous 25. – 26.5.2011 Jyväskylä.

AVAUSPUHE: Tuija Linna-Pirinen, edustajiston puheenjohtaja

 

Arvoisat edustajiston jäsenet, arvoisa kokousväki

 

Ammattiliiton voima perustuu siihen, että ihmiset liittyvät yhteen ja ovat valmiita taistelemaan etujensa puolesta. Ammattiliittoja ei olisi koskaan syntynyt, jolleivät jotkut rohkeat olisi uskoneet, että joukkovoima saavuttaa enemmän kuin yksilöt.

 

Tämän kokouspäivän ympärillä on historian havinaa, erityisesti iltaohjelman aikana, jolloin juhlistamme julkisen alan 80-vuotista edunvalvontaa.

 

Vuonna 1931 Tampereen kivityömiehet perustivat Suomen Kunnantyöntekijäin Liiton (SKL), jonka työnantajaperiaatteelle rakentuneet järjestörajat muodostuivat ruotsalaisen esikuvan mukaisesti.

SKL joutui aloittamaan lähes tyhjästä ja toimintaedellytykset olivat huonot. Jäseniä liittoon kuului tuolloin n. 450.

 

Ammattiyhdistystoiminta oli 1930-luvun alussa harvojen järjestötoimintaan uskaltautuneiden työntekijöiden aatteellista yhdessäoloa, joka vaikutti työpaikoilla vielä melko vähän. Suurimmat joukot kokoontuivat kesäviikonloppuisin ammattiliittojen retkeilypäiville tai ammattiosastojen välisiin urheilukilpailuihin.

 

Takana on siis 80 toimintavuotta, mutta kaiken kaikkiaan julkisen alan ammattiyhdistystoimintaa on reippaasti toistasataa vuotta, ja se on paljon.

 

Jo 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kunnantyöntekijät kuuluivat joko oman

ammattikuntansa, pääasiassa kivityömiesten ja kirvesmiesten järjestöihin tai ammattitaidottomia sekatyöläisiä varten perustettuihin ulkotyöväen ammattiosastoihin ja –yhdistyksiin.

 

Työväestön järjestäytymistä rohkaisi ja kannusti sosialidemokraattien yllättävän suuri kannatus maaliskuussa 1919 pidetyissä eduskuntavaaleissa. Kunnantyöntekijöiden liiton perustamista esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1920 Helsingin keskusneuvoston toimintaa organisoitaessa.

Ehdotus ei kuitenkaan saanut silloin vielä kannatusta.

 

Tämän jälkeen Tampereen kunnantyöntekijäin ammattiosasto toimi vuosina 1925 – 1927 aktiivisesti oman liiton perustamiseksi, mutta hanke ei vieläkään saanut kannatusta.

 

Ammatillinen järjestäytyminen lisääntyi sitä mukaa, kun maa urbanisoitui. SKL oli 1950-luvun lopulle tultaessa kehittynyt jo vankalle taloudelliselle pohjalle ja oli ammattiyhdistyspoliittisesti turvallisen itsenäisessä asemassa. Vuonna 1955 jäsenmäärä oli n. 25.000.

 

Vuosikymmenten saatossa on koettu monia sisäisiä ristiriitoja, lähinnä poliittisia. Mutta myös eheyttämistä ja yhdentymistä. Liittomme historia sisältää suuria, kauas kantaneita ja viisaita päätöksiä. Niitä on onnistuttu tekemään olemalla rohkeita ja ennakkoluulottomia sekä tekemällä se, mikä on tuntunut oikealta. Seuraavaksi kuvaan joitakin liiton kehitysvaiheita.

 

Vuonna 1958 liiton nimeksi tuli Kunnallisten työtekijöiden ja viranhaltijoiden liitto (KTV). 1970-luvulla jäsenmäärä kasvoi nopeasti, sillä mm. 20.000 perhepäivähoitajaa järjestäytyi KTV:hen.

Vuonna 1979 jäsenmäärä olikin jo 142.000. Vuonna 1982 KTV:stä tuli Suomen suurin ammattiliitto 12.000 jäsenisen Mielenterveys- ja kehitysvamma-alan liiton yhdentymisen myötä.

 

Vuoden 2006 alussa KTV fuusioitui Valtion ja erityispalvelujen ammattiliiton (VAL) ja Valtion yhteisjärjestön (VTY) kanssa perustaen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL), jonka jäsenmäärä oli yli 200.000 jäsentä.

 JHL:n yhteisöjäseniksi liiton perustamisvaiheessa tulivat Merivartioliitto MVL, Tulliliitto ja Vankilavirkailijain liitto VVL. Ja vuonna 2008 yhteisöjäsenliitoksi hyväksyttiin 3.000 jäseninen Aliupseeriliitto.

Julkisia palveluja tuottavien ammattiliittojen yhdistymisellä tavoittelimme neuvotteluasemien vahvistamista eri sopimussektoreilla ja neuvottelutasoilla, erityisesti jatkuvasti kasvavalla yksityisellä hyvinvointipalvelualalla. Voimien yhdistämisellä haimme myös tehostusta yhteiskuntavaikuttamiseen.

Ammattiyhdistystoiminta oli vielä 80 vuotta sitten hyvin miehisissä käsissä. Pitkä taival on kuljettu nykyiseen 225.000 jäsenen liittoomme, jossa jäsenkunnasta naisia on 71 % ja miehiä 29 %.

 

Olemme nyt saamassa lisää voimaa liittoomme JHL:n  ja 14.000 jäsenisen Rautatieläisten Liiton liittofuusion myötä. Uusi liittokokonaisuus on valmis 1.1.2012, ja tavoitteena on rakentaa vahva uusi ammattijärjestökokonaisuus, joka edustaa myös koko maamme raideliikennettä.

Pitkään valmisteltu yhdistyminen on kypsynyt myös rajavalvonnassa. Yhteisöjäsenemme Merivartioliitto ja aiemmin Pardiaan kuulunut Rajavartioliitto ovat päättäneet yhdistymisestä siten, että Rajavartioliiton yhdistykset hakevat Merivartioliiton jäsenyyttä, ja uuden liiton perustaminen toteutuu Merivartioliiton edustajakokouksessa vuonna 2012.

 

Arvoisa kokousväki

 

Suomessa päästiin keskimääräiselle eurooppalaiselle hyvinvointipalvelujen tasolle vasta 1970-luvulla. Merkittävää on se, että tämä perustui hyvin selkeästi julkiseen palvelutuotantoon, joka tapahtui valtion keskitetyllä ohjauksella ja kuntien toteuttamisvastuulla. Tämä laajensi kunnallisen työn uusiin mittoihin.

 

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareina ovat olleet tasa-arvoiset ja turvalliset julkiset palvelut, joiden kehittämisen lähtökohtana ovat olleet kuntalaisten tarpeet. Kuitenkin viime vuosina julkista taloutta on ajettu alas keventämällä verotusta ja näivettämällä palveluja siten, että yksityiset palvelut ovat alkaneet joidenkin silmissä näyttää houkuttelevilta.

 

Viime viikolla julkaisi Kalevi Sorsa –säätiö raportin ”Tehoa vai kuluja markkinoilta?”, jossa otetaan kantaa julkisten palveluiden tuotantoon.

 

Raportin laatija ekonomisti Joonas Rahkola kritisoi sitä, että julkisia palveluja on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kehitetty yritysmaailmasta omittujen oppien mukaan, minkä johdosta on saatu aikaan lähinnä byrokratiaa, eikä välttämättä aitoa tehostumista.

 

Rahkolan mukaan yksityistämistä ja kilpailutusta perustellaan useimmiten tehokkuussyillä, vaikka todelliset näytöt yksityisten palveluiden paremmuudesta puuttuvat.

Ja kun eri tuottajat tuottavat eri asioita, johtaa se järjestelmän pirstaloitumiseen ja hoito- tai hoivaketjujen katkoksiin ja kokonaisvastuun hämärtymiseen. Yksityistäminen on uhka myös kansalaisten oikeusturvalle, koska yksityisellä puolella ollaan vain kuluttajasuojalain piirissä.

 

Uskon, että me kaikki JHL:läiset yhdymme täysin edellä mainitsemiini ekonomisti Joonas Rahkolaan kannanottoihin.

 

Arvoisa kokousväki

 

Muistakaamme, että jäsenet, järjestäytymisasteemme, on ollut ja on edelleen kaiken kehityksen edellytys. Jäsenhankinta ei ole irrallista tai erillistä toimintaa, vaan aivan keskeistä ydintoimintaamme, jonka pohjalle rakentuu mahdollisuudet kaikkeen muuhun.

 Siksi se on myös meidän kaikkien JHL:n luottamushenkilöiden keskeistä työsarkaa, josta tulee jatkuvasti huolehtia.

 

JHL:n kokonaisjäsenmäärä oli vuonna 2009 yhteensä 222.528 jäsentä ja 31.12.2010 yhteensä 225.424 jäsentä.

 

Kiitän teitä JHL-aktiiveja sekä liiton henkilökuntaa jäsentemme eteen tehdystä työstä Veikko Lavin laulun sanoin: ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen elämä on tärkeä”.

 

----------------------------------------------------------------------------- 

Kokoomuksen yksityistämislinja romuttaa kuntapalveluja

Hyvinkään kaupunginvaltuuston kokouksessa oli 28.3.päätettävänä mm. Hyvinkään kaupungin palvelustrategia vuoteen 2017. Tässä asiakirjassa on useassa kohdassa keskeisenä muutoksena yksityistäminen, ulkoistaminen.

 

Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mielestä itsetarkoituksellinen ulkoistaminen ei ole todellisen vaihtoehdon rakentamista. Miksi julkinen palvelu ylipäänsä pitäisi korvata yritystoiminnalla, joka ottaa voiton itselleen?

 

Julkisten palvelujen lähtökohtana ovat kuntalaisten tarpeet, ei markkinaperusteinen kysyntä. Siksi toiminta on pitkäjänteistä ja voittoa tavoittelematonta, ja palvelutarjontaa ohjaavat yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja turvallisuuden arvot.

 

Yksityiset palvelut sopivat täydentämään kunnallista palvelutuotantoa, jos kunnan omat resurssit eivät riitä tai jos kyseinen palvelutarve ei ole jatkuva. Kunnallisen palvelutuotannon siirtäminen kokonaan yksityisten käsiin on kuitenkin riskipeliä.

 

Mikäli yksityisiä ostopalveluja lisätään, kasvaa helposti pitkien kumppanuussopimusten määrä, jolloin palvelutuotannon resurssit sidotaan entistä tiukemmin ja pidemmiksi ajoiksi. Tällöin joudutaan tilanteeseen, jossa palvelutuotantoa ohjaa sopimuksilla sovittu tarjonta eikä niinkään palvelujen tarve ja kysyntä. Ja kun ostopalveluilla on korvattu julkista palvelua, niin pitkässä juoksussa siitä tuleekin pakko, ei vaihtoehto

 

Kuntien omassa työssä veroeurot voidaan käyttää itse palveluun, kun ostopalveluissa osa rahasta valuu yksityisten voitoksi. Kunnilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta ulkoistaa palveluja, joita se järjestää omille kuntalaisilleen.

 

Kunta ei voi myöskään ulkoistaa vastuutaan lakisääteisten palvelujen järjestämisestä. Kunnan on seurattava palveluiden laatua, hintaa ja saatavuutta, vaikka vaikutusmahdollisuudet rajoittuisivatkin yhtiön hallituksen valintaan tai ostopalvelusopimuksen tarkkaan laadintaan.

 

Ostopalvelut muuttavat ratkaisevasti kuntaorganisaatiota ja johtamista. Ostopalveluissa aivan liian vähälle huomiolle jää ostopalvelujen tarkka sisältö, lisäpalveluiden hinnoittelu sekä palvelun jatkuvuuteen ja tulevaan hinnoitteluun sisältyvän riskin arviointi. Yhtiöittäminen ja ulkoistaminen avaavat myös aina kysymyksen sovellettavista työehdoista sekä eläketurvan järjestämisestä. .

 

Kaupunginvaltuuston kokouksessa 28.3. sosialidemokraattinen valtuustoryhmämme teki palvelustrategiaan muutosesityksiä ulkoistamissuunnitelmien poistamiseksi. Valitettavasti oikeistorintama (kokoomus, keskusta ja vihreät) kannattavat kuntapalvelujen yksityistämistä, joten hävisimme äänestykset vasemmiston tuesta huolimatta.

 

Huomasin myös vaalikoneita ja eduskuntavaaliehdokkaiden vastauksia selatessani, että mm. kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Annika Kokko on sitä mieltä, että ulkoistamista pitää lisätä. No, tämä tuli ihan selväksi kaupunginvaltuuston kokouksessakin. Voikin sanoa, että ääni  Kokolle on ääni kuntapalvelujen yksityistämiselle.

 

Mielestäni tämä kokoomuksen ajama palvelujen itsetarkoituksellinen yksityistäminen, ulkoistaminen ei ole millään lailla hyväksyttävää. Sillä kuntalaisten turvallisuus laajasti ymmärrettynä voidaan luoda vain julkisilla palveluilla. Ne tuovat kuntalaisten elämään taloudellista, fyysistä ja henkistä hyvinvointia pitkäjänteisesti.

 

Tuija Linna-Pirinen

Kaupunginvaltuutettu (sd)

Hyvinkää

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Riihimäkeläisten eipäs-juupas -linja

(julkaistu Aamupostissa 24.3.2011)

Riihimäkeläiset poliitikkomiehet ovat haikailleet, jälleen kerran, Aamupostissa julkaistuissa kirjoituksissaan kuntaliitoksen perään. Hyvinkäätä haluttaisiin näköjään Riihimäen taloudellisen ja toiminnallisen tilanteen pelastajaksi.

 

Mutta miksi samat miehet eivät vuonna 2008 halunneet jatkaa kuntaliitosselvityksen tekemistä Hyvinkään kanssa? Riihimäen kaupunginvaltuusto teki nimittäin17.3.2008 yksimielisesti seuraavan päätöksen: ”Riihimäen kaupunki esittää Lopen ja Hausjärven kunnille kuntaliitosselvityksen jatkamista siten, että mahdollinen kuntaliitos voitaisiin toteuttaa vuoden 2013 alusta lukien." Hyvinkäätä ei siis mainittu sanallakaan em. päätöksessä mahdollisena kuntaliitososapuolena.

 

Silloisen selvitysmiehen mukaan talousalueemme kuntien olisi pitänyt 1. vaiheessa valmistella yhdistyneen kaupungin visio kasvumalliksi ja 2. vaiheessa palata yhdistymisneuvotteluihin tavoitteena palveluiden ja hallinnon järjestäminen. Tästä selvitystyöstä ilmaisivat Riihimäki, Hausjärvi ja Loppi kielteisen kantansa välittömästi.

 

Ihmettelen riihimäkeläisten valtuutettujen eipäs-juupas –linjaa. Tietysti asioita voidaan aina selvitellä uudelleen, mutta siinä tapauksessa Riihimäen on maksettava mahdollisen uuden selvitystyön kustannukset. Sillä konsulttien tekemät selvitystyöt ovat kalliita ja vasta kolme vuotta sitten uhrattiin melkoinen määrä euroja selvitykseen, joka ei kelvannut Riihimäen kaupunginvaltuustolle. 

 

Hyvinkäällä ei ole intressejä ryhtyä hämäläiseksi kunnaksi, mutta toki voisimme sulauttaa syliimme Riihimäen, mikäli siitä on hyötyä hyvinkääläisille veronmaksajille.

 

Hyvinkään kaupungin visio on seuraava: ”Hyvinkää on metropolialueella kasvava, vetovoimainen, viihtyisä ja turvallinen Pohjois-Uudenmaan keskus.” Hyvinkää onkin tehnyt tulevaisuutensa kannalta järkevän päätöksen ydinkeskustansa kaupallisesta kehittämisestä. Kauppakeskus Willan valmistuttua Hyvinkäästä tuleekin todellinen alueen vetovoimainen keskus.

 

Tuija Linna-Pirinen, kaupunginvaltuutettu (sd), Hyvinkää

 --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HYKSin Oy – rahalla tai palvelusetelillä ohi jonojen?

(julkaistu eri lehdissä Uudellamaalla vk 2)

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS)  hallitus on päättänyt 7.2.2011 enemmistön voimin jatkaa niin kutsutun HYKSin Oy:n perustamisen valmistelua.

Mielestäni tämä hanke ei ole millään lailla hyväksyttävissä kaikkine puutteellisuuksineen ja julkista erikoissairaanhoitoa haittaavine vaikutuksineen. Yksityissairaalamuotoisen toiminnan perustaminen HUS:n sisälle merkitsee väestön hoidon saannin yhdenvertaisuuden heikentymistä. Rahalla tai palvelusetelillä voi päästä ohi jonojen.

 

Vaikka suunnitteilla oleva yhtiö olisi pääosin HUS:n omistama, tulisi siihen kuitenkin ulkoista omistusta vähintään 25 %, joten se on selkeästi erillinen palvelutuottaja ja työnantaja.

 

Ajatus valmistelijoilla on se, että HUS:n tiloissa, HUS:n välineillä ja HUS:lta erilaisia palveluja hankkien tätä bisnestä pyöritettäisiin siten, että HUS:n palveluksessa olevat henkilöt työskentelisivät yhtiössä pääsääntöisesti oman HUS-työaikansa ulkopuolella. Lisäksi muutamat (lähinnä lääkärit) olisivat täyspäiväisesti HYKSin Oy:n palveluksessa.

 

Hanketta perustellaan mm. siten. että HYKSin Oy ei kilpailisi HUS:n oman palvelutuotannon kanssa, vaan täydentäisi niitä. Kuitenkin on nähtävissä, että kaikki resurssit tarvitaan jo nyt HUS:n lakisääteisen julkisen terveydenhuollon palvelutehtävän hoitamiseen. Sillä jonottajien suuri määrä on edelleen ongelma koko viime vuoden kovasta jonojen lyhentämisyrityksistä huolimatta.

 

Terveydenhuoltolain astuessa voimaan 1.5.2011 kiristyy myös erikoissairaanhoidon hoitotakuu. Potilas on otettava lähetteen vastaanottamisesta lukien tutkittavaksi 3 viikon kuluttua ja tutkimukset tulee suorittaa ei kiireellisissäkin tapauksissa vähintään 3 kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta. Tutkimusten edellyttäessä hoitotoimenpiteitä tulee ne suorittaa viivytyksettä ja ei kiireellisissäkin tapauksissa vähintään 6 kuukauden kuluessa.

 

Kun vertaa tätä 1.5.2011 voimaan tulevaa hoitotakuukäytäntöä HUS:n tämän hetken jonotustietoihin ja kasvavaan lähetemäärään (lähetteitä tuli esim.  tammikuussa n. 20 000 kpl), havaitsee helposti, että HUS:n tiloja, laitteita tai henkilöstöä ei pidä käyttää itse maksavien potilaiden hoitoihin ohi pitkien jonojen.

 

Tammikuun 2011 lopussa vuodeosastoille pääsyä jonotti n. 18 400 hoitoa tarvitsevaa. Heistä yli 3 kuukautta vuodeosastohoitoa odottaneita oli tuolloin 4 542 henkilöä. Yli 6 kuukautta odottaneitakin oli, mutta onneksi vain 24 henkilöä. Poliklinikalle jonottavia oli samanaikaisesti n. 26 800 henkilöä. Heistä klinikalle pääsyä oli odottanut yli 3 kuukautta 3 225 henkilöä. Yli 6 kuukautta poliklinikalle pääsyä jonottaneita oli tammikuun lopussa 165 henkilöä.

 

HUS:n tuottamien julkisten sairaanhoitopalvelujen kysyntä kasvoi koko viime vuoden ajan ja kysyntä kasvaa edelleen. Viime vuonna lähetteet lisääntyivät 5 500 kappaleella ja psykiatrisia palveluja lukuun ottamatta myös kaikki hoitopalvelut lisääntyivät. Kuntien HUS:lta ostamat DRG- tuotteet ylittivät budjetoidun euromäärän 77,8 miljoonalla eurolla.

 

Jonojen saattaminen lain edellyttämien odotusaikojen raameihin edellytti omien resurssien jatkuvaa käyttöä täysimääräisesti, myös iltaisin ja viikonloppuisin jononpurkutöitä teettäen. Sekä lisäksi suurta ulkoisten palvelujen ostomäärää.

 

Vuonna 2010 HUS hankki erilaisia ostopalveluja yhteensä 203 miljoonalla eurolla. Hoitopalveluja ostettiin muilta sairaaloilta 62 miljoonalla eurolla. Vuokratyöhenkilöstöä vuokrattiin omiin sairaaloihin 13,5 miljoonalla eurolla. Omat tilat eivät riittäneet toiminnalle, vaan HUS vuokrasi lisätiloja noin 100 000 neliömetriä.

 

Jos HUS:lle ei anneta riittävästi resursseja järjestää omaa julkista sairaanhoitotuotantoa väestön tarvetta vastaavasti, aiheutuu sairaanhoitopiirille hoitotakuun ja pysyvän 2 miljoonan sakkouhan edessä lisääntyvää kalliiden yksityissairaalapalvelujen ostamistarvetta.

 

Tämän oman lakisääteisen sairaanhoitopiirille kuuluvan tehtävän laiminlyönti tulee kunnille kalliiksi. Sen joutuvat maksamaan lopulta veronmaksajat. Kaikki ne, joiden rahavarat mahdollistavat tai eivät mahdollista jonon ohituskaistan käyttämistä HYKSin Oy:n potilaaksi hakeutumiseksi.


Tuntuu oudolta, että HUS kannustaisi omaa henkilöstöään työskentelemään HUS-työajan ulkopuolella HYKSin Oy:ssa. Mitä tapahtuu henkilöstön jaksamiselle ja laadukkaalle hoitotyölle, jos rampataan kahden työnantajan välillä? Vai annetaanko virka- ja työvapaata, jolloin työpanos on poissa HUS:n omista palveluketjuista?

 

Oikea lääke HUS:n toiminnan edelleen tehostamiselle on saumaton yhteistyö henkilöstöryhmien kanssa kannustavien ja palkitsevien palkkausta koskevin järjestelmien ja sopimusten toteuttamiseksi, jotta HUS työnantajana menestyisi henkilöstön saannissa ja pysyvyydessä sekä HUS:n sairaanhoitoalueilla että liikelaitoksissa.

 

Tuija Linna-Pirinen

Hyvinkää

 

--------------------------------------------------------------------------------- 

Talousarviokäsittely 15.11.2010 Hyvinkään kaupunginvaltuusto.

Puhe: sos. dem. valtuustoryhmän puheenjohtaja Tuija Linna-Pirinen

 

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut

Olemme käyneet viime aikoina valtuustoryhmien välisiä rakentavia neuvotteluja ensi vuoden talousarviosta ja toiminta- ja investointisuunnitelmasta. Nyt näyttääkin siltä, että kaikki valtuustoryhmät, yhtä valtuustoryhmää lukuun ottamatta, ovat päätymässä ns. Hyvinkää-sopimukseen, joka on kompromissi valtuustoryhmien ja viranhaltijoiden näkemyksistä.

Sanoin vuosi sitten täällä valtuustossa talousarviopuheeni lopuksi, että:

 ”Yhtä tärkeää kuin hyväksyä alijäämä nyt tässä suhdannetilanteessa, olisi löytää seuraavan kolmen vuoden ajaksi yhteisesti hyväksytyt tavoitteet talouden tasapainottamisen suhteen.” Sanoin myös, että: ” Hyvinkäällä irtisanomisia tai lomautuksia yritetään välttää, koska on tärkeää ylläpitää henkilöstön työmotivaatiota sekä myös kuntalaisten palvelujen hyvää laatua.”

Nyt olemme valtuustoryhmien kesken muovanneet yhteistä tahtotilaa, jolla pyritään tasapainottamaan kaupungin taloutta sekä samalla turvaamaan mahdollisimman hyvä palvelutarjonta kuntalaisille vallitsevassa taloustilanteessa. Kaupungin henkilöstö halutaan pitää tuottavassa työnteossa ilman lomautuksia ja niistä aiheutuvaa palvelutason heikentymistä.

Suomen talous alkoi elpyä tänä vuonna ja kasvun odotetaan jatkuvan myös ensi vuonna, mutta kuitenkin mahdollisesti hidastuen vuoden loppua kohti. Vuonna 2012 kasvun arvioidaan hidastuvan 2,6 prosenttiin. Suhdannekäänteessä kasvu on tyypillisesti aluksi ripeää, mutta alkaa aikaa myöten hidastua kohti normaalia kasvuvauhtia.

Talouskehitykseen liittyy kuitenkin suuria epävarmuustekijöitä, jotka pohjautuvat maailmantalouden epävakauteen. Kotimainenkin velkaantuminen on noussut riskirajoille.

Julkisen talouden alijäämä kuitenkin syvenee edelleen, sillä suhdannetilan muutokset näkyvät siinä viiveellä. Kuntaliiton arvion mukaa kuntien toimintamenojen kasvu hidastunee noin 3 – 3,5 prosenttiin, sillä kuntien taloudellinen tilanne edellyttää toimintamenojen kasvun hillitsemistä. Kunnallisveron veropohja ei lisäänny tänä vuonna, vaan kunnille tilitettäneen vuoden 2009 tilityksiä vastaava määrä.

Hyvinkään talousarvio hyväksyttiin tänä vuonna 8,8 milj. euroa alijäämäisenä, ja alijäämä uhkaa syventyä menopaineiden kautta. Toiminnan nettomenoihin myönnettiin syyskuussa lisämäärärahaa 4 milj. euroa. Verorahoituksen arviot toteutunevat lähes budjetin mukaisina.

Tulojen ja menojen vaje tullee syvenemään noin 13 miljoonaan euroon, joskin tilannetta parantavat keskustakorttelin tonttien myynnit, Hyrian apporttiomaisuudesta kirjattu myyntivoitto sekä muu normaali tonttikauppa. Verotulojen määrän on arvioitu kääntyvän nousuun ensi vuonna, mutta kasvu pysynee vaimeana.

Toiminnassa on nyt tärkeää hillitä menojen kasvua, jotta ennusteen mukaista alijäämää saadaan kurottua pienemmäksi. On myös päästävä eroon ns. ”stop and go” –rakenteesta, jossa menot reagoivat nopeasti tulomuutoksiin, yleensä ylöspäin nousten.

Valtuustoryhmien välille syntyneellä sopimuksella ei vielä saada ensi vuonna taloutta tasapainoon, sillä tasapainoisessa taloudessa vuosikatteen tulisi olla vähintään suunnitelmapoistojen suuruinen.

Ensi vuonna vuosikate on talousarvioesityksen mukaan niukasti eli 239.319 euroa positiivinen, mutta vuosikatteen osuus poistoista on vain 2 %. Suunnitelmapoistoiksi on laskettu 10,43 milj. euroa ja ensi vuoden alijäämäksi tulee yli 10 milj. euroa. Investointitason madaltuminen lähivuosina hidastaa poistojen kehitystä.  

Mikäli talousarvio toteutettaisiin lautakuntien esitysten mukaisesti, olisi vuosikate mennyt 6.081.705 euroa negatiiviseksi ensi vuonna. Negatiivinen vuosikate merkitsee kunnalle talouskriisiä ja vuotuisten toimintamenojen rahoittamista velkapääomalla. Eli syötäisiin enemmän kuin tienataan.

Kaupungin henkilöstöä ei ole siis tarkoitus lomauttaa ensi vuonna, vaan talousarvioesityksen mukaan toimialat tulevat etsimään vastaavalla euromäärällä säästömahdollisuuksia. Lomautus lamauttaisi palvelutuotantoa ja sen toteuttaminen vaatisi melkoisesti työpanosta toimialoilla.

Hyvinkää-sopimus edellyttää myös, että henkilöstön rekrytointiin tulee suhtautua erittäin pidättyvästi ja vapautuvien vakanssien täyttöä on harkittava yli toimialarajojen. Tavoitteena on vähentää 20 vakanssia vuoden 2012 aikana. Kaupungin henkilöstömäärä on tällä hetkellä n. 2750, joten 20 vakanssin vähennys ei ole suhteessa kovin mittava toimenpide.

En mene talousarvion yksityiskohtiin tässä, mutta totean, että kipukohtia löytyy mm. koti- ja laitoshuollon alueella sekä erikoissairaanhoidossa. Talousarvioesitys on niukka, mutta todettakoon, että toimintakulut kuitenkin kasvavat 6,8 % vuoden 2010 talousarviosta.

Talousarvioesityksen suunnitelmavuosiin liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Jo nyt on oletettavaa, että vuosikate heikkenee edelleen, tulos jää alijäämäiseksi ja lainamäärä kasvaa. Nyt valtuustoryhmien onkin lähdettävä keskustelemaan pidemmästä tasapainottamisohjelmasta. Palvelutuotannon toimivuuden varmistaminen onnistuu vain päättäväisesti ja pitkäjännitteisesti toimien.

Kestävin ja tuloksekkain tapa on yhteistoiminnallinen kehittäminen, jonka lähtökohtia ovat tasaveroinen vuoropuhelu ja aito yhteistoiminta. Tätä kautta luodaan uusia työtapoja, jotka parantavat pysyvästi toiminnan tuloksellisuutta ja luovat edellytykset vastata niin väestön ikääntymisestä johtuviin kasvaviin palvelutarpeisiin kuin kunnallistalouden kustannuspaineisiinkin.

Veronkorotus meillä on ilmeisesti vuoden kuluttua edessä, jollei maamme hallitus ja eduskunta osoita lisää rahaa julkisten palvelujen järjestämiseen. Paljon parempi ratkaisu olisi, että maamme hallitus ja eduskunta nostaisivat suurten pääomien ja pääomatulojen verotusta.

SDP on ehdottanut vaihtoehtoista budjettia, jossa panostettaisiin työllisyyden ja talouskasvun lisäksi julkisiin palveluihin ja korjattaisiin sosiaaliturvan epäkohtia. SDP:n budjettiesityksessä valtio velkaantuisi lähes puoli miljardia vähemmän kuin Kiviniemen hallituksen talousarvioesityksessä. Ero johtuu pienemmän työttömyyden ansiosta syntyvistä säästöistä, uusista tulolähteistä ja harmaan talouden torjunnan tuomista lisätuloista. Merkittävimpiä muutoksia tulopuolella olisivat pääomatuloverotuksen muuttaminen progressiiviseksi, pörssikaupan verotuksen tiukentaminen sekä harmaan talouden torjunnasta saatavat lisätulot.

Arvoisat valtuutetut

Muutamien vuosien ajan olemme käsitelleet talousarviota ja toimintasuunnitelmaa kahdessa valtuuston kokouksessa, jotta valtuustoryhmät ovat voineet kokousten välillä pitää ryhmäkokouksiaan ja neuvotella keskenään talousarvioon tehdyistä, yleensä määrällisesti sangen runsaista, muutosesityksistä.

Tänä vuonna valtuustoryhmät ovat edustajiensa välityksellä neuvotelleet mahdollisen yhteisen kompromissilinjan löytymisestä jo ennen ensimmäistä talousarviokokousta. Viimeksi neuvottelimme viime viikon tiistaina 9.11. Tämän neuvottelun pohjalta on tehty kaupunginhallituksen tänään käsittelemä ja hyväksymä talousarvioesitys valtuustolle.

Oma valtuustoryhmänikin on käsitellyt talousarvioon liittyviä asioita ja linjauksia ja sopimuksen sisältöä jo kolmessa ryhmäkokouksessa, viimeksi torstaina 11.11.

Tämän vuoksi, mikäli tämä valtuustoryhmien linjausten pohjalta tehty talousarvio sekä toiminta- ja investointisuunnitelma hyväksytään edelleenkin tässä muodossa valtuustoryhmissä (siis ilmeisesti yhtä ryhmää lukuun ottamatta), emme tarvitse toista talousarviokokousta. Näin säästämme omalta osaltamme myös kokouspalkkioissa.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n  edustajiston kokous 10. – 11.11.2010

Avauspuhe: Tuija Linna-Pirinen, edustajiston puheenjohtaja

 

Arvoisat edustajiston jäsenet, arvoisa kokousväki

Me JHL:n aktiivit saimme tällä viikolla postitse kotiimme erittäin hyvin kootun lukupaketin, JHL:n  Aktiivi-lehden, joka käsitteli varsin laajasti ulkoistamista, yhtiöittämistä ja liikelaitostamista. Kiitos lehden tekijöille!

Aktiivi-lehti inspiroi minua sen verran, että päätin ottaa avauspuheeni aihealueeksi saman teeman, koska se koskettaa meitä kaikkia, muodossa tai toisessa. Sillä myös omalla työnantajallani, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä, HUS:ssa, on ollut melkoisia muutoksia tukipalveluiden järjestämisen osalta viimeisten vuosien aikana.

HUS on Suomen toiseksi suurin kunnallinen työnantaja, Helsingin kaupungin jälkeen, joten HUS:ssa tehdyistä ratkaisuista saatetaan ottaa mallia myös muissa sairaanhoitopiireissä sekä kunnissa. Tämänkin takia haluan tuoda tietoonne seuraavia asioita.

Vuoden 2009 alusta HUS liikelaitosti kaikki tukipalvelutoimintansa. Osa liikelaitoksista on toiminut jo pitempään. Liikelaitosten perustamista ja tilaaja-tuottajamalliin siirtymistä ajettiin ”kuin käärmettä pyssyyn”.  Liikelaitoksia on tällä hetkellä 9 kappaletta ja lisäksi kaksi tytäryhtiötä.

Viime keväänä HUS:n toimitusjohtaja asetti arviointiryhmän, jonka tuli analysoida HUS-konsernin tukipalveluiden tämänhetkistä järjestämis- ja organisoitumistapaa sekä laatia suositukset tarvittavista muutoksista ja kehittämistoimista. Olin arviointiryhmässä henkilöstön edustajana.

Syyskuussa arviointiryhmä sai valmiiksi laajan loppuraporttinsa, jonka merkittävä viesti on se, että liikelaitosmalli on hallinnollisesti jäykkä tapa tuottaa keskitettyjä tukipalveluita. Se ei tarjoa optimaalisia edellytyksiä konserniohjaukselle, kokonaisuudenjohtamiselle, eikä tilaajan erityistarpeiden ja olosuhteiden huomioon ottamiselle. Työryhmän mielestä liikelaitosmalli ei ole tuonut riittävästi lisäarvoa tukipalveluiden tuottamiseen.

Tosin liikelaitoksien toiminnasta saatujen kokemusten mukaan monien erikoissairaanhoidon tukipalveluiden keskitetty tuottamistapa on pääosin järkevä siitä saatavien volyymihyötyjen takia. Keskitetty tuottamistapa on yhdenmukaistanut toimintatapoja ja tehostanut toimintoja

Parhaillaan on lausuntokierroksella HUS-konsernin johtoryhmän lokakuussa tekemät linjaukset tukipalveluiden arviointiryhmän loppuraportin pohjalta.

Linjauksista merkittävimmät JHL:n jäsenistön kannalta on se että ensi vuoden alkupuoliskolla tultaneen valmistelemaan kuuden liikelaitoksen osalta liiikelaitosmallista luopumista 1.1.2012 lukien. Uusi toimintamalli olisi, linjausten mukaan, tulosalue tai taseyksikkö. Valmistelu tullaan tekemään yhteistyössä yksiköiden johdon ja henkilöstön kanssa.

Kolme liikelaitosta jatkanevat toistaiseksi liikelaitoksina. Näillä on ulkoista myyntiä, minkä takia ensi vuoden alkupuolella kartoitetaan yhtiöittämisen mahdollisia etuja ja haittoja sekä tehdään markkina-analyysi. 

Halusin kertoa HUS:ssa tapahtuvasta muutosprosessista senkin takia, että kehotan teitä olemaan omissa kunnissanne ja kuntayhtymissänne valppaita ja aktiivisia näiden asioiden suhteen. Yhtiöittäminen merkitsee sitä, että yhtiön on tuotettava voittoa, jolla rahoittaa oman toimintansa investointeja myöten. Usein voitto otetaan henkilöstön selkänahasta huonommilla työsopimuksilla ja työehdoilla.

Hyvät toverit, vaikuttakaa ja olkaa mukana päätösten valmisteluvaiheessa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vaatikaa päästä mukaan valmistelutyöhön, älkääkä vain passiivisesti odotelko kutsuja. Aktiivisesta otteesta on hyvänä esimerkkinä Joensuun hylkäämä ISS:n ajama ulkoistaminen. Riittävän ajoissa tapahtunutta, merkittävää  ja perusteellista vaikutustyötä asian suhteen tekivät Joensuussa JHL:n yhdistys ja aluetoimisto yhteistyössä. Ja näköjään erittäin onnistuneesti.

HUS:ssa on nyt myös asetettu työryhmä valmistelemaan sellaisen tytäryhtiön perustamista, joka tuottaisi erikoissairaanhoidon palveluja, jotka soveltuisivat tehtäviksi osakeyhtiömuotoisena toimintana. Mielestäni tässä on nyt avautumassa arveluttava kehityssuunta.

Pidän vaarallisena tämänkaltaisia suunnitelmia sen takia, että tämän kaltaisen yhtiöittämisen kautta palattaisiin tavallaan vanhaan erikoismaksuluokkakäytäntöön, jossa potilaan hyvä taloudellinen asema vaikuttaisi julkisen sektorin hoidon saatavuuteen.

Verorahoillamme rahoitettuihin julkisen sektorin sairaaloihin tai terveyskeskuksiin ei pidä perustaa tämän kaltaisia yhtiöitä tai yksityisiä palveluyrityksiä, sillä ne estävät potilaan hoidon ja kohtelun tasavertaisuuden toteutumista.

Arvoisat edustajiston jäsenet,

Tänään meillä on käsiteltävänämme monia tärkeitä asioita, joista merkittävä on JHL:n ja Rautatieläisten liiton välisen liittoyhdentymistä koskevan perussopimuksen hyväksyminen. Mikäli perussopimus hyväksytään tässä kokouksessa, liittoyhdentyminen saatetaan loppuun 31.12.2011 mennessä.

Uusi liittokokonaisuus ajaa raideliikenteessä työskentelevien etuja laaja-alaisesti sekä tehostaa edunvalvontaamme.

Liitollamme, kuten koko SAK:laisella ammattiyhdistysliikkeellä, on edessään suuret haasteet. Emme pärjää edunvalvontakentällä, jollemme koko ajan uudista toimintatapaamme ja järjestötoimintaamme sekä yhdistä voimavarojamme.

 

Meidän päättäjien on pystyttävä tarkastelemaan edunvalvonnallisia asioita ja tulevaisuuden haasteita laajalla perspektiivillä. On nähtävä metsä puilta.  On myös rohjettava ottaa käyttöön uudenlaisia selviytymismalleja ja toteutettava tehtävien, toimintojen sekä taloudellisten ja henkilöresurssien järkevää ja tehokasta jakoa, myös paikallistasolla.

 

Toivotan teille onnistuneita ja yhteistoiminnallisia kokous- ja koulutuspäiviä!

 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ 

 

Tervehdyspuhe: Tuija Linna-Pirinen, 9.11.2010 HUS-Servisin merkkipäiväjuhlassa, Holiday Inn Helsinki

Arvoisa merkkipäivän juhlayleisö, arvoisat pitkän työuran tehneet servisläiset

 

Syksy saa, lehdet putoaa… Kukas muistaa viime kesää? Näin lukee HUS-Servisin intrasivustolla ”ajankohtaista” –osiossa.

 

Illat ja aamut ovat pimenneet, lehdet pudonneet, kuuma kesä ja rentouttava kesäloma takanapäin. Mutta vuosiloma ja kesän nautinnot eivät yksin riitä takaamaan voimia arkeen ja työhön, jossa pitäisi jaksaa kaikki neljä vuodenaikaa, kaikki edessä olevat työvuodet.

 

Tässä työmme arjessa asetetaan tavoitteita, kartoitetaan osaamista, kouluttaudutaan, tehdään tulosta, palvellaan asiakkaita, ollaan ammattitaitoisia, asiakaslähtöisiä ja yhteistyökykyisiä. Ja tapahtuu myös asioita, joiden ennakoiminen on vaikeaa, jopa mahdotonta.

 

Olemme osa suurempaa kokonaisuutta, niin työyhteisönä kuin työntekijöinä. Mutta miten onnistumme heittämään mahdollisimman hyvät Servis-mausteet suureen HUS-soppaan, jonka äärellä hyörii useita eri keittäjiä ja kokkeja?

 

Servisläisten soppaan heittämät mausteet ovat kuitenkin parantuneet, sillä Servisin tuottamiin palveluihin ollaan tämän syksyisen asiakastyytyväisyyskyselyn mukaan tyytyväisempiä kuin viime vuonna. Tästä on hyvä jatkaa maustamisen taidon kehittämistä.

 

Me kaikki olemme omalta osaltamme rakentamassa yhdessä tuloksellista, kehittämismyönteistä ja nokkelaa HUS-Servistä. Hyvässä ja toimivassa työyhteisössä on avoin ja vuorovaikutuksellinen ilmapiiri, sitoutuneisuutta, motivoituneisuutta ja kannustavuutta. Hyvä ja terve työyhteisö syntyy tavoitteellisella toiminnalla, jota johdetaan ammattitaitoisesti  ja inhimillisesti.

 

Erään aforismin sanat olisi hyvä meidän kaikkien muistaa. Ne ovat seuraavat:

”Kenestäkään ei ole kaikkeen, mutta kaikista on johonkin”.

 

Monet meistä ovat saaneet kokea lukuisia organisaatiomuutoksia työhistoriansa aikana. Minulla itsellänikin on jo meneillään 28. vuosi töissä sairaalamaailmassa, jossa aloitin työntekoni 10.1.1983 Hyvinkään sairaalan taloustoimistossa toimistovirkailijana. Tätä ennen olin 10 vuotta töissä vanhan hyvinkääläisen perusteollisuuden, villateollisuuden parissa, jossa näin myös teollisen muutosten vuodet menestymisestä konkurssiin. 

 

Voinkin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että menneet vuodet ovat olleet suuria muutoksia täynnä, sekä yksityisellä sektorilla että myös täällä julkisella puolella sairaalamaailmassa. Vuodet ovat olleet täynnä sekä hyviä että vähemmän hyviä muutoksia.

 

Viimeisin, tilaaja-tuottajamalliin siirtyminen ja samanaikainen liikelaitostuminen ovat merkittävästi muuttaneet totuttuja toimintatapojamme. Uudistukset ovat tuoneet mukanaan paljon hyvää: tehostamista, kehittämistä, kustannustietoisuutta ja läpinäkyvyyttä.

 

Mutta kaikki ei ole sujunut ongelmitta, kuten ei yleensäkään suurissa muutoksissa. Myös HUS-Servis on nyt voimakkaassa palvelujen ja prosessien kehitys- ja arviointivaiheessa.

 

Hyvin monella teistä on tapahtunut monenlaisia muutosprosesseja työtehtävissänne vuosien varrella.  

Myös meidän pääluottamusmiesten työsarka ja edunvalvonta-alueet ovat olleet kovassa muutoksessa organisaatiouudistusten takia.

 

No, sanotaanhan sitä niin, että ”vierivät kivet eivät sammaloidu”. Ja me servisläiset voimme todeta, että sammaleet eivät todellakaan kerkiä tarttua pintaamme.

 

Mutta miten selviämme yksilöinä jatkuvan uudistuksen virrassa? Innostuksen, innovaation lähde löytyy yleensä tekemisen sisällöstä ja tarkoituksesta sekä työn ja sen tekijöiden arvostamisesta. Työntekijöiden kanssa ja heidän kauttaan toimiminen on organisaation johdon hyvä tapa säilyttää tilannetuntuma ja työntekijöiden elinvoimaisuus.

 

Tänä vuonna Sitra julkaisi raportin ”Elinvoimainen Suomi”. Raportin mukaan elinvoima syntyy ihmisestä ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Se on energiaa, ilmenee henkenä ja tuottaa lisäarvoa. Ilmassa on tekemisen meininki. Vaikka varmuutta tulevasta ei olisi, jotain on uskallettava tehdä ja ottaa riskejä. Yksilö tai yritys voi hetkellisesti olla menestyksen huipulla, mutta jatkuva menestyminen perustuu uudistumiskykyyn, jonka elinvoima mahdollistaa.

 

Arvoisat 20, 30 ja 40 vuotta pitkän työuran tehneet,

 

Servisin henkilöstön edustajan ominaisuudessa kiitän Teitä kaikkia hyvästä työtoveruudesta ja panoksestanne oman työyhteisönne tekemisen ja yhteisöllisyyden hengen hyväksi.

 

Veikko Lavin laulun sanoin haluan todeta, että ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen elämä on tärkeä".

 

Toivotan teille kaikille elinvoimaisia päiviä sekä työhönne että vapaa-aikaanne.

 -----------------------------------------------------------------

Viheralueohjelma ja Hyvinkään puistot

 (julkaistu Aamupostissa 3.10.2010)

Hyvinkään uunituoreen viheralueohjelman mukaan Hyvinkäällä on asemakaavoitettuja virkistys- ja suojaviheralueita yhteensä n. 794 hehtaaria ja rakennettuja puistoja 52 hehtaaria. Rakennettuja, kaupungin hoidossa olevia liikenneviheralueita on 33 hehtaaria. Taajamametsiä on n. 800 hehtaaria.

 

Uppouduin lukemaan ohjelmaa ja totesin sen olevan selkeällä ja mielenkiintoisella tavalla työstetty. Ohjelma on erinomainen kooste viheralueverkostomme historiasta, nykytilasta ja kehittämistarpeista. Kiitos tästä kuuluu ohjelman tekijöille: tekniikan ja ympäristön toimialojen yksiköille, erityisesti puistoyksikölle ja kaupunginpuutarhuri Terhi Parkkali-Reskolalle.

 

Viheralueohjelmasta saa hyvän kokonaiskuvan mm. siitä, kuinka paljon Hyvinkäällä on erilaisia ja erikokoisia puistoja, vaikkakin rakennettujen puistojen määrä on pienehkö. Referoin tässä kirjoituksessani viheralueohjelman sisältöä jonkin verran puistojen osalta.

                          

Historiallisia kaupunkipuistoja ovat Asemanpuisto, Rautatiemuseonpuisto, Helene Scherbeck –puistikko, Surujenpuisto, Parantolanpuisto, Kirkkopuisto ja Villatehtaan tehdaspuisto. Historialliset puistot ovat säilyttäneet pääosin alkuperäiset piirteensä ja niihin liittyy merkittävää hyvinkääläistä kulttuurihistoriaa.

 

Asemanpuisto on ensimmäisiä Suomeen rakennettuja aseman puistoja, ja se on mahdollisesti jo vuodelta 1874. Puiston muoto ja puusto on säilynyt hyvin, vanhimmat puut ovat 1870-luvulta. Puiston kasveista on tarkoitus ottaa lisäysmateriaalia, jotta lajistoa voidaan pitää yllä. Puiston ilme pyritään pitämään mahdollisimman muuttumattomana. Parantolanpuisto ja Kirkkopuisto kuuluivat vuonna 1896 perustetun Hyvinkään parantolan tonttiin ja muodostivat alun perin parantolan asiakkaiden ulkoilupuiston. Puistossa on vielä jonkin verran jäljellä parantolan aikaista puustoa.

 

Villatehtaan tehdaspuiston peruskorjaus on tarkoitus tehdä mahdollisimman pian uuden paikoitusalueen rakentamisen jälkeen, jotta vanha puusto olisi vielä mahdollista pelastaa. Lisäksi puiston purettuja elementtejä pyritään palauttamaan sekä käyttämään mahdollisuuksien mukaan alueella aiemminkin käytettyä kasvillisuutta.

 

Edustuspuistojamme ovat Kirjastoaukio, Jussinmäki, Donnerinpuisto, Kankurinpuisto, Parsijanpuisto ja Hämeensillan puisto.

 

Kirjastoaukiolle on tarkoitus laatia peruskorjaussuunnitelma kauppakeskuksen rakentamisen yhteydessä. Muutostyöt sijoittuvat vuodelle 2011 – 2012. Omenapuukujanteen aukkopaikat täydennetään 1940 – 50 lukujen tyypillisillä lajikkeilla.  12 metriä ympäristöään korkeammalle kohoavan Jussinmäen kauppatorin puoleinen sivu on vielä keskeneräinen. Jussinmäki tulisi rakentaa valmiiksi keskustakorttelin kauppakeskushankkeiden yhteydessä.

 

Toimintapuistoja ovat Kaupunkisillanpuisto ja Urheilupuisto, jotka ovat korkeatasoisia liikunnallisia kohteita. Kaupunkisillanpuiston maauimalalla on pitkät perinteet. Kauppala on hankkinut lammikon jo 1930-luvulla sekä palovesialtaaksi että uimalammikoksi. Puisto on todellinen kesätoimintojen keskus, joten laitteiden ja rakenteiden ylläpitoon on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota. Luonnonvaraisen eteläosan suunnitelma on tarkoitus toteuttaa käytävineen ja puronvarsi-istutuksineen.

 

Urheilupuisto on perustettu yksityisenä yhtiönä v. 1919. Maa-alueen kenttää varten luovutti Ahdenkallion kartano. Sodan jälkeen kenttä siirtyi kauppalan omistukseen. Urheilupuiston rakenteet ja kasvillisuus pidetään siisteinä ja viihtyisyyttä pyritään lisäämään.

 

Keskuspuistoja ovat Sveitsinpuisto, Kulomäki, Tehtaansuo, Sonnimäki ja Hyvinkäänkylän keskuspuisto. Eteläisiin kaupunginosiin, Yli-Jurva – Palopuro –alueelle, tulisi viheralueohjelman mukaan saada vähintään 50 hehtaarin keskuspuisto.

 

Keskuspuistot ovat 50 – 100 hehtaarin laajuisia, ulkoilun ja harrastustoimintaan soveltuvia puistoalueita, joilla on myös ekologisia tavoitteita, mm. pohjaveden muodostumisalueina ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä. Keskuspuistoja pyritään kehittämään niin, että niiden toiminnallinen merkitys kasvaisi. Niihin tulisi sijoittaa leikkipaikkoja, lähiliikuntapaikkoja ja muita toiminnallisia viheraluepalveluja. Esim. Sveitsinpuistoon suunniteltu kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita esittelevä opastettu polku rakennetaan valmiiksi vuoteen 2013 mennessä. Kaavoituksessa pyritään luomaan keskuspuistoja yhdistäviä viherväyliä.

 

Asuinaluepuistoja Hyvinkäällä on tällä hetkellä 24, ja niihin liittyy useimmiten toiminnallisia osia kuten leikkipaikka tai pelikenttä. Vanhimmat kunnalliset asuinaluepuistot ovat 1950-luvulta peräisin olevat Ilmarisen kentät (sij. Konepajan alueella), Sahanmäenpuisto, Viertolanpuisto ja Vieremänpuisto.  Viheralueohjelman mukaan tarkoituksena on ottaa Hakalanpuisto ja Mustanmännistönpuisto kehittämiskohteiksi, joille laaditaan peruskorjaussuunnitelmat. Uusille asuinalueille sijoitetaan asuinaluepuistoja noin yhden kilometrin välein.

 

Lähi- ja ulkoilupuistoja Hyvinkäällä on noin 180. Vanhimmat lähipuistot ovat 1950-luvulta, kuten Veturipuisto ja Toukolanpuisto (Uudenmaankadun ja Martinkadun risteyksessä). Monet lähipuistot ovat peruskorjauksen tarpeessa, joten tarkoituksena on laatia peruskorjausohjelma vanhimpien lähipuistojen kunnostamisesta.

 

Muita asemakaavoitettuja puistoalueita on Kytäjällä, Kaukasissa, Hyyppärässä, Vanhamyllyssä, Kuumolassa ja Takojalla.

Kytäjän Isonkylän alueella on monia puistoalueita, ja puistosuunnitelmia laaditaan parhaillaan. Kaukasten asemakaava-alue sijoittuu Kaukastentien varteen, palvelutalon ympärille. Alue muodostuu jyrkähköistä puron reunoista, jotka kasvavat rehevää lehtipuustoa. Puron varren puuston hoidossa otetaan huomioon purolehdon ekologinen arvo.

Hyyppärän uudella asemakaava-alueella on Korkkisenpuisto, joka on arvokas, vanhaan Hyyppärän päärakennukseen liittynyt puistomainen alue jaloine lehtipuineen. Kuumolan puistoalue kunnostamisessa otetaan huomioon Vantaanjokivarren avoimen maisematilan säilyminen, joen virkistyskäyttö sekä ladun hoidon tarpeet.

 

Hyvinkään Viheralueohjelma 2011 – 2020 on pitkän aikajänteen kehittämissuunnitelma, joka käsittelee kaikkia viheralueverkostoon kuuluvia alueitamme. Ohjelman tavoitteena on turvata viheralueiden määrä ja laatu tasapuolisesti eri puolilla kaupunkia.

 

Ohjelma on parhaillaan lausuntokierroksella ja sitä esitellään avoimissa asukastilaisuuksissa ke 13.10. ja ti 19.10. klo 18 alkaen Laurean Rauhala-salissa, Uudenmaankatu 22 (jo klo 17 alk. voi tutustua ohjelmaan ja karttoihin).

Kannattaa lähteä tutustumaan ja kuuntelemaan!

 

Tuija Linna-Pirinen

Kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (sd)

Hyvinkää

 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Köyhän terveys on yhtä arvokas kuin rikkaan

 (julkaistu Aamupostissa 12.8.2010

 

Suomessa sosiaalista tasa-ar­voa on toteutettu ennen kaikkea kaikille tarjottavilla, laadukkailla julkisilla hyvinvointipalveluilla. Jos malli muuttuu, siirrymme uuteen, eriarvoisempaan yhteiskuntaan. Tätäkö halu­amme?

 

Annika Kokko, kokoomus, kirjoitti (AP 10.8.), että ”nykyhallituksen hyväksymä palvelusetelijärjestelmä tarjoaa kaikille vapauden ja mahdollisuuden valita palveluntuottajansa”.

 

Tosiasia kuitenkin on se, että todellinen vapaus ja mahdollisuus valita ei toteudu, sillä kaikilla ei ole varaa maksaa palvelusetelin omavastuuosuutta. Palveluseteliä käytettäessä kaupunki maksaa osan palvelusta ja loppu jää asiakkaan itse maksettavaksi omavastuuna. Tästä seuraa helposti jakaantuminen ”kahden kerroksen väkeen”.

 

Palvelusetelin käyttö huonosti suunniteltuna johtaa helposti siihen, että vain keskiarvoa maksukykyisemmät kuntalaiset käyttävät palveluseteliä, jolloin kunnan omat palveluyksiköt hetken kuluttua hoitaisivat vain kaikkein maksukyvyttömimpiä ja esim. hoitoisuusluokitukseltaan raskaimpia asiakkaita. Niitä, joiden palveluista yksityisen palvelutuottajan on vaikea saada kannattavaa liiketoimintaa. Palveluseteliä koskevissa tutkimuksissa on todettu, että mikäli kysyntä on laajaa ja tarjonta suppeaa, karkaavat hinnat pilviin. Tällöin palvelusetelistä ei todellakaan ole minkäänlaista hyötyä pienituloisille.

 

Mielestäni Hyvinkään oman palvelutuotannon kehittäminen tulee olla ensisijainen lähtökohta. On varottava sitä, että palvelut eriytyvät ihmisten tuloluokan mukaan. Ei pidä hypätä mukaan Kokon kokoomuskelkkaan, jossa kauniisti Toivosta puhumalla ajetaan salakavalasti yhteisten hyvinvointipalvelujen heittämistä markkinavoimien riepottelemiksi.

 

Palveluseteleiden kautta ainakin osa kunnan rahoituksesta siirtyy ulkopuolisille palvelutuottajille ja tästä voi olla seurauksena kierre, jossa kuntien omaa palvelutuotantoa joudutaan joko karsimaan tai sille etsitään korvaavaa rahoitusta. Lisärahoitusta hankitaan kilpailemalla avoimilla markkinoilla ja siksi toiminnot täytyy irrottaa julkisesta hallinnosta. Ja tästä seuraa, että kohta jäljellä ei olekaan muita kuin yksityisiä palveluntuottajia.

 

Palvelusetelijärjestelmässäkin on säilytettävä selkeä tarveharkinta ja palvelutuottajien valvonta. Kaikilta palvelusetelijärjestelmässä toimivilta tulee vaatia yhtäläiset vaatimukset henkilöstön mitoituksen ja ammattitaidon suhteen. Palveluseteleiden käytön tavoitteena ei saa olla julkisia hyvinvointipalveluja tuottavan henkilöstön työehtojen heikentäminen. Mitä enemmän palvelusetelijärjestelmää irrotetaan tarveharkinnasta ja tarkasta kohdennuksesta, sen suuremmaksi vaaraksi tulee, että palveluseteleiden käyttöä ei enää ohjaakaan palveluiden tarve, vaan se, mitä palveluita asiakkaille onnistutaan markkinoimaan.

 

Unohtaa ei pidä Ruotsin kokemuksia palvelusetelien tuomasta ns. ”valinnanvapauden” lisääntymisestä. Esimerkiksi vanhustenhuollossa kansalaisten valinnanvapaus ei käytännössä lisääntynyt lainkaan, vaan edelleen hoitopaikka oli otettava sieltä, mistä sellainen sattui vapautumaan.

 

Kunnissa ollaan nyt kovasti siirtymässä tilaaja-tuottaja – ja palvelusetelimalleihin. Näiden mallien pyörittäminen kuitenkin maksaa, koska joudutaan erikseen järjestämään tilaustoiminta, valvonta sekä valituksien käsittely. Palvelujen laadun lisäksi kunnalla on muitakin vastuita, kuten veronmaksajien rahojen vastuullinen käyttö. Siksi en ymmärrä, miten voi olla puolusteltavaa politiikkaa järjestää käytännössä sama palvelu kuin aikaisemmin siten, että palvelu tulee kokonaisvaltaisesti aiempaa kalliimmaksi niin käyttäjälleen kuin kaikille kuntalaisille. Tästä nimittäin palvelusetelijärjestelmissä on pahimmillaan kyse.

 

Nyt on aika käydä vakava keskustelu siitä mil­laista hyvinvointiyhteiskun­taa haluamme tulevaisuudessa. Kun otetaan yksi askel eli palvelusetelit, johtaa se toiseen ja lopulta on siirrytty tuotantomuotoon, jota kuntalaiset eivät ole alun perin halunneet. Lopputuloksena meillä ei enää ole yhteisesti tuotettuja hyvinvointipalveluja, vaan markkinat saavat yliotteen. Tällaisesta on näyttöä esimerkiksi Isosta-Britanniasta.

 

Pohjoismaisen hyvinvointimallin tarkoituksena on tarjota kaikille kansalaisille tasapuolisesti hyvät julkiset palvelut. Köyhän terveys on yhtä arvokas kuin rikkaan.

 

Tuija Linna-Pirinen

Kaupunginvaltuutettu (sd)

Hyvinkää

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

SAK:n valtuuston kokous 19. – 20.5.2010 Kiljava

Puhe: Tuija Linna-Pirinen, JHL

 

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisa kokousväki

Maamme porvarihallituksen selkeänä pyrkimyksenä on purkaa verorahoitteinen hyvinvointivaltio ja ajaa alas julkinen palvelutuotanto markkinoiden hyväksi. 

Julkista palvelutuotantoa ollaan myös porvarivetoisissa kunnissa voimakkaasti ajamassa yksityisten hoidettavaksi tai kapeasti vain yritystoiminnan periaatteita noudattavien osakeyhtiöiden vastuulle. Tällöin kansalaisdemokratia pienenee, sillä laatuun ja hintaan on vaikeaa enää vaikuttaa. Esimerkiksi terveydenhuollon ulkoistaminen ja yksityistäminen eivät ole viimeisimmän tutkimuksen mukaan tuoneet säästöjä, vaan lisänneet kuluja.

Julkisten palvelujen ulkoistaminen, yksityistäminen tai yhtiöittäminen on aina karhunpalvelus kuntalaisille, koska se vie julkista toimintaa ohjauksen ja valvonnan ulottumattomiin, liikesalaisuuden piiriin. Avoin päätöksenteko vaihtuu suljettuun, liikesalaisuuden määrittämään päätöksentekoon.

Kunnallisistakin yhtiöistä tulee yleensä ns. isännättömiä toimijoita, joiden valvonta ja ohjaaminen on vähintäänkin puutteellista. 

Julkisten palvelujen ulkoistaminen ja yhtiöittäminen voi myös avata työnantajalle tilaisuuden työehdoilla keinotteluun, ns. sopimusshoppailuun, jossa on aina kysymys työntekijöiden kokonaispalkkatason sekä palvelussuhde- ja eläke-etujen että muiden etuuksien heikentämisestä, ja sitä kautta kilpailuedun hakemisesta.

Palveluntarjoajia kilpailuttaessaan tilaajien tulisikin asettaa tarjouspyyntöihin ehdot työehtojen tasosta, jolloin kilpailu olisi reilua myös kaikkia työntekijöitä kohtaan. Lisäksi on luotava selvä kriteeristö siitä, milloin ja missä tapauksissa palveluja voidaan yhtiöittää.

Myös julkisetkin yhtiöt ovat ryhtyneet keinottelemaan työehdoilla. Tuorein tapaus tästä on Helsingin bussiliikenne Oy, jossa työnantaja ilmoitti muutama päivää ennen vappua yksipuolisesti luopuvansa talokohtaisesta työehtosopimuksesta ja siirtyvänsä noudattamaan Autotyönantajaliiton työehtosopimusta 1.5. lukien.

Työehtosopimuksen vaihtuminen olisi merkinnyt palvelussuhteen ehtojen heikentymistä: mm. vuosilomien lyhentymistä, työaikajärjestelmien heikkenemistä, palkallisen sairausajan lyhentymistä.

Helsingin Bussiliikenne Oy rikkoi yhteistoimintamenettelyä ja omistajansa Helsingin kaupungin henkilöstöpolitiikan linjauksia.

Asiaan tuli kuitenkin myöhään eilen illalla molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, sillä Helsingin Bussiliikenteen työntekijöiden JHL:ään ja Jytyyn kuuluville työntekijöille on sovittelija Heikki Pohjan johtamissa neuvotteluissa saatu hyväksyttävä ehdotus uudeksi työehtosopimukseksi, joka perustuu Palvelulaitosten työehtosopimukseen (PTY).

 

Maamme porvarihallituksen toimintalinja on erottautunut yhä selvemmin muista pohjoismaisista hallituksista sillä, että se suosii elvytyspolitiikassaan suurituloisten veronalennuksia, jättää kunnat ahdinkoon sekä antaa eriarvoisuuden kasvun ja hyvinvointipalvelujen heikentymisen jatkua.

Kuitenkin verotuksen tarkoitus on turvata riittävät verotulot yhteisten hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoittamiseksi. Ne ovat edellytyksiä myös yritystoiminnan menestykselle, yhteiskunnan eheydelle ja ihmisten hyvinvoinnille. 

Hallituksen veronalennukset eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, sillä ostovoima ja työllisyys eivät ole lisääntyneet. Verotuksen painopiste on siirtymässä kohti tasaveroa, mikä heikentää erityisesti pienituloisten ja eläkeläisten asemaa. Tilastokeskuksen viimeisempien tietojen mukaan pienituloisten määrä onkin kasvanut koko istuvan hallituksen toiminta-ajan.

Kaiken kaikkiaan tarvitaan paitsi veroporkkanoiden ankaraa kitkemistä myös valmiutta useimpien verojen maltilliseen korotukseen. Valtion tuloveroa voidaan korottaa, jotta hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoituspohja saadaan turvattua.

Julkisen sektorin toimintaedellytyksiin vaikuttaminen  – myös verotuksen kautta - on keskeisesti esillä hallituksen ja keskusjärjestöjen tuoreissa kolmikantaisissa työryhmissä, joita talouskasvua ja työllisyyttä edistävien linjausten valmistelemiseksi on nimetty.

Arvoisat valtuutetut,

Esitän, että SAK:n valtuuston päätöslausumassa otettaisiin kielteinen kanta julkisten hyvinvointipalvelujen ulkoistamiseen, yksityistämiseen ja yhtiöittämiseen sekä työehtoshoppailuun.

Esitän myös, että päätöslausumassa otettaisiin kantaa veropoliittisiin linjauksiin julkisten hyvinvointipalvelujen turvaamisen näkökulmasta katsottuna.

 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

1.5.2010 klo 11 alk. Hyvinkään Kauppatori, Koko kansan vappujuhla

Puhe: Tuija Linna-Pirinen, kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja, SDP:n kansanedustajaehdokas

 

Hyvä vappujuhlayleisö

Olen iloinen, että pääsen puhumaan miehisen komean puhuja- ja esiintyjäjoukon jälkeen.

Seisomme parhaillaan paikalla, jonka lähiympäristö on muuttumassa melkoisesti. Hyvinkään ydinkeskustaan muodostuu oikea kaupallinen keskus. Noin 27.000 neliön ostoskeskuksen on määrä avata ovensa maaliskuussa vuonna 2012, ja koko Keko-hanke valmistuu vuoden 2013 aikana.


Hyvinkäällä on kaikki mahdollisuudet muodostua Pohjois-Uudenmaan ja talousalueen elinvoimaiseksi keskukseksi, jossa on monipuolinen palvelu- ja asumistarjonta, virikkeellinen ja vihreä elinympäristö, hyvät liikenneyhteydet sekä hyvät edellytykset yritystoiminnalle.

Kaupunkia on kehitettävä, jotta se pysyy vireänä, elinkelpoisena ja houkuttelevana. Kehitystyötä tulee tehdä pitkäjänteisesti ja hallitusti huomioiden kaupunkilaisten tarpeet. 

Myös poliittisen puoluetoiminnan on kehityttävä ja pysyttävä ajanhermolla. Historiaa ei pidä unohtaa, mutta on nähtävä pitkälle tulevaisuuteen. Ilman kunnianhimoista ajattelua sekä kykyä nähdä välittömien haasteiden yli ei olisi saavutettu itsenäistä Suomea, ei kahdeksan tunnin työpäivää tai maksutonta lämmintä ateriaa jokaiselle koululaiselle.

Sosialidemokraattiselle politiikalle ja sen työhön, tasa-arvoon ja turvallisuuteen perustuvalle sanomalle on nyt kysyntää ja tarvetta. Tarvitsemme kunnianhimoisia tavoitteita, joilla päästään kohti parempaa tulevaisuutta.

Maamme porvarihallituksen energia on kulunut tällä kaudella omien henkilökohtaisten sotkujen selvittämiseen. Pääministeri Matti Vanhasen muistamattomuus ja selittelyt ovat romuttaneet poliittista uskottavuutta. Vaalilupaukset ovat unohtuneet myös kokoomuksen Jyrki Kataiselta. Sairaanhoitajat ja muut koulutetut naiset ovat turhaan odotelleet Kataisen lupaamaa 500 euron palkankorotusta. Sen tilalle ovat tulleet lisääntyvä työpaine, sijaiskiellot ja muut säästötoimet.

Liikemiestahojen rahoittaman hallituksen toimintakyky on nollassa samaan aikaan, kun talous- ja työllisyyskriisissä kamppaileva maa tarvitsisi vahvan ja kansalaisten luottamusta nauttivan hallituksen.

Porvarihallituksemme toimintalinja on erottautunut yhä selvemmin muista pohjoismaisista hallituksista sillä, että se suosii elvytyspolitiikassaan suurituloisten veronalennuksia, jättää kunnat ahdinkoon sekä antaa eriarvoisuuden kasvun ja hyvinvointipalvelujen heikentymisen jatkua.

Ja meno vaan kovenee hallituskauden lopun lähestyessä, sillä nyt hallitus suunnittelee alentavansa yhteisö- eli yritysveroa neljällä prosenttiyksiköllä. Se tietäisi valtion tulojen vähenemistä peräti 800 miljoonalla eurolla. Kuntien saamat verorahat pienenisivät entisestään ja hyöty menisi yrityksille, jotka tekevät hyvää tulosta. Suomessahan yhteisövero on jo nyt euromaiden keskiarvoa pienempi.

Hallituksen veronalennukset eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, sillä ostovoima ja työllisyys eivät ole lisääntyneet. Kunnat ja kuntalaiset maksavat onnettoman vero- ja talouspolitiikan laskun. 181 kuntaa nosti vuodenvaihteessa veroprosenttiaan, joten peräti 3,2 miljoonan suomalaisen kunnallisvero nousi.

Verotuksen painopiste on siirtymässä kohti tasaveroa, mikä heikentää erityisesti pienituloisten ja eläkeläisten asemaa. Tilastokeskuksen viimeisempien tietojen mukaan pienituloisten määrä onkin kasvanut koko istuvan hallituksen toiminta-ajan.

Kokoomuksen, keskustan ja vihreiden pyrkimyksenä on selkeästi purkaa verorahoitteinen hyvinvointivaltio ja ajaa alas julkinen palvelutuotanto markkinoiden hyväksi. 

Porvaripuolueet pyrkivät innokkaasti toteuttamaan, myös täällä Hyvinkäällä, julkisten palvelujen alasajoa ja ulkoistamista perusteena se, että markkinoilta löytyy vastaavien palvelujen tarjoajia. Samalla unohdetaan, että näin luovutaan suurelta osin ohjailun mahdollisuudesta ja vapautetaan hinnoittelu, mikä ei yleensä ole omiaan alentamaan palveluiden tarvitsijoiden ja käyttäjien kustannuksia.

Mm. ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen ovat asioita, joita ei yksinomaan markkinavoimien varaan ole syytä jättää. Samoin on kansalaisten turvallisuuden laita.

Yhtiöittäminen tai ulkoistaminen on aina karhunpalvelus kuntalaisille, koska se vie julkista toimintaa ohjauksen ja valvonnan ulottumattomiin, liikesalaisuuden piiriin.

Julkisten palvelujen ulkoistaminen ja yhtiöittäminen voi myös avata työnantajalle tilaisuuden työehdoilla keinotteluun, ns. työehto-shoppailuun. Tuorein tapaus tästä on Helsingin bussiliikenne Oy, jossa työnantaja päätti yksipuolisesti luopua talokohtaisesta JHL:n työehtosopimuksesta tästä päivästä alkaen ja siirtyä noudattamaan Autotyönantajaliiton työehtosopimusta.

Työehtosopimuksen vaihtuminen 3 päivän varotusajalla merkitsee palvelussuhteen ehtojen heikentymistä, mm. vuosilomien lyhentymistä, työaikajärjestelmien heikkenemistä, palkallisen sairausajan lyhentymistä. Helsingin bussiliikenne Oy on törkeästi rikkonut yhteistoimintamenettelyä ja omistajansa Helsingin kaupungin henkilöstöpolitiikan linjauksia.

Tämän kaltaisissa työehtosopimusten vaihdossa on aina kysymys työntekijöiden kokonaispalkkatason sekä etuuksien heikentämisestä ja sitä kautta kilpailuedun hakemisesta. Palveluntarjoajia kilpailuttaessaan tilaajien tulisikin asettaa tarjouspyyntöihin ehdot työehtojen tasosta, jolloin kilpailu olisi reilua myös kaikkia työntekijöitä kohtaan.

Ensi vuonna ovat eduskuntavaalit. Sosialidemokraattien merkittävä tehtävä on nyt kääntää vallitsevan kehityksen suunta. Nyt tulee tehdä todellisia panostuksia työllistäviin hankkeisiin ja uuden kasvun luomiseen.

Tavoitteenamme on merkittävä työllisyyden lisääminen ja oikeudenmukainen tulonjako. Työ on sosialidemokratian arvotavoitteiden toteutumisen ennakkoedellytys. Työelämää on kehitettävä ennen kaikkea panostamalla laatukysymyksiin, eikä pakottamalla. Se tarkoittaa aktiivista työvoimapolitiikkaa, työaikojen joustavuutta sekä panostamista työhyvinvointiin ja hyvään johtamiseen. Työntekijöiden hyvinvointi kaikilla tasoilla on menestyvän toiminnan suurin voimavara.

Myös varakkaiden on otettava vastuuta yhteiskunnallisesta tilanteesta. Pääomatuloveroa on nostettava ja se on tehtävä progressiiviseksi.

Kestävä rahoitus ja ikääntyvien tarvitsemat palvelut voidaan taata korkealla työllisyysasteella ja parantamalla ongelmien ennaltaehkäisyn ja ihmisten toimintakyvyn säilyttämiseen tähtääviä palveluja.

Hyvinvoinnin on jakauduttava oikeudenmukaisesti ja jokaisella on oltava oikeus luottaa yhteiskunnan turvaverkkoihin. Jokaiselle lapselle ja nuorelle on annettava turvalliset ja tasa-arvoiset eväät pärjätä elämässään.

Hyvä vappujuhlayleisö,

Toivotan Teille kaikille tasapuolisesti iloista vapunpäivää ja mukavaa kesänodotusta!

 

------------------------------------------------------------------------------------------- 

Yhteistyötä hyvinkääläisten ja hyvinvointivaltion puolesta

 

(julkaistu Aamupostissa 25.3.2010)

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion pelastaminen on sosialidemokraattien keskeisin poliittinen tavoite tulevissa eduskuntavaaleissa. Se tarkoittaa työpaikkojen luomista, työssä jaksamisen tukemista ja laadukkaita julkisia palveluja.

Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus sivistykseen ja hoitoon. Lapsilla ja nuorilla pitää olla oikeus maksuttomaan koulutukseen. Todellista tasa-arvoa on se, että opiskelun mahdollisuus ei ole vanhempien lompakon paksuudesta kiinni.

Me emme kannata ihmisoikeuksien rajoittamista. Emmekä hyväksy lakko-oikeuteen koskemista, se on pidettävä kansalaisten perusoikeutena.

Suomalaisen palkansaajan aseman ja työehtojen kurjistamistoimet on lopetettava. Vaikeina aikoina on vaalittava sopimisen kulttuuria ja etsittävä kaikin keinoin työllisyyttä ja maan kilpailukykyä vahvistavia työmarkkinaratkaisuja.

Työvoimapoliittisen rahoituksen rakenteita on korjattava. Määrärahoja on automaattisesti lisättävä, kun työttömyys kasvaa. Nyt ollaan työttömyyden ehkäisemistoimissa aina jäljessä. Alle 30-vuotiaille on luotava mahdollisuus palkkatuettuun työhön jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.

Hyvinkäällä on valtakunnallisestikin tunnustetusti tehty laadukasta maankäyttö- ja kaavoitustyötä. Nyt kuitenkin ote on lipsahtanut Rääkänpään asuinalueen osalta.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä ei halua millään lailla edistää kerrostalorakentamista Rääkänpäähän. 

Hyvinkään kaupunginvaltuuston työstämässä ja hyväksymässä kaupunkistrategiassa mainitaan, että asukaslähtöisyys huomioidaan kaikessa kaupungin toiminnassa ja kehittämisessä. Näin pitää toimia Rääkänpään asukkaiden ja asuinalueen osalta.

Hyvinkään sosialidemokraattiset työväenyhdistykset ovat jäsenkokouksissaan asettaneet kaksi eduskuntavaaliehdokasta Hyvinkäälle: Miehen ja naisen, nuoremman ja vähän vanhemman, poliittisesti tuoreemman ja kokeneemman.

Yhteistyössä me haluamme tehdä työtä hyvinkääläisten ja hyvinvointivaltion puolesta.

Tuija Linna-Pirinen                                                             Pasi Karttunen

Hyvinkäänkylän Työväenyhdistys ry                                   Hyvinkään Demarit ry

-------------------------------------------------------------------------------------------------

HUS on järkevää pitää koossa

(julkaistu Helsingin Sanomissa 26.2.2010)

Julkisessa keskustelussa velloo mielipiteitä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hajottamisesta.  Näin myös Helsingin Sanomien 22.2. julkaisemassa jutussa.

Olen vakuuttunut siitä, että HUS-organisaation hajottaminen tulisi kunnille kalliiksi.

 Taistelu vähenevistä ammattihenkilöistä tulisi olemaan repivää ja kallista. Kaikille kunnille ja alueille ei edes saataisi riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä. Väestön hoidon saanti tulisi vaikeutumaan ja hidastumaan. Hoidon laatu heikkenisi ja kaikenlaisia uusia investointeja sekä hankintoja käynnistyisi. Kuntien kustannukset nousisivat takuulla nykyisestä.

 

Hajottamisen sijaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja tulisi poistaa väestön akuuttisairaanhoidosta siirtämällä se kokonaan HUS:n tehtäväksi. HUS:n jokaisesta sairaanhoitoalueesta voisi muodostaa talousarvioon kirjanpidolliset taseyksiköt.

 

Hoidon tarve tulee kasvamaan Uudellamaalla samaa tahtia kuin terveydenhoidon ammattihenkilöstön tarvekin. Myös laatuvaatimukset kasvavat. HUS:n hajottamisaikeiden sijaan hoitotarpeet tulisi havaita nykyistä aiemmin ja oikeat hoidot aloittaa varhemmin. Jonotus- ja läheteportaita on myös vähennettävä akuuttien sairauksien tutkimisessa ja hoidossa.

 

Toimintaa on kehitettävä jatkuvasti. Henkilöstön riittävyydestä, ammattitaidosta ja hyvinvoinnista on huolehdittava. Kannustus- ja palkitsemisjärjestelmiä on otettava käyttöön laajemmin.

 

Vaikuttavan hoidon antaminen jokaiselle sitä tarvitsevalla tulee olla HUS:n toiminnassa kaikkein tärkeintä. Ei sisäisen liiketoiminnan pyörittäminen eikä jatkuva resurssien ja kustannusten minimointi.

 

HUS:n verkottuneen palvelukokonaisuuden edut on säilytettävä. Hajottamisen sijasta sairaanhoitoa kannattaa keskittää, jotta ei syntyisi eri alueiden kilpavarustelua toimintojen, laitteiden ja henkilöstön suhteen.

 

Tuija Linna-Pirinen

Hyvinkää

 -----------------------------------------------------------------------------------

 

Tarvitsemme todellista elvytyspolitiikkaa

 (julkaistu Aamupostissa 17.2.2010)

Maailman taloustilanteen elpymisestä on merkkejä, mikä on hyvä asia. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että Suomi ei pääse vielä mukaan kasvuun.

 

Velipekka Nummikosken (kok) kirjoituksen  (AP 16.2.) omituisiin tulkintoihin vastaan, että maamme hallitus on tehnyt vääriä valintoja, alentanut veroja ja leikannut julkista sektoria, mutta ei ole uskaltanut elvyttää. Seurauksena ovat edelleen heikkenevä työllisyys ja julkisen sektorin rahoitusvaikeudet.

 

Suomen kurssia voitaisiin kääntää elvyttämällä investoinnein, panostamalla työvoimapolitiikkaan, luomalla edellytyksiä kilpailukykyiselle yritystoiminnalle ja pitämällä kuntien talous kunnossa.

 

Tärkeintä on aktivoituminen työllisyyspolitiikassa. Kokoomuksella oli edellisissä eduskuntavaaleissa yhtenä teemanaan lopettaa ”tempputyöllistämisen”. Mutta käytännössä tämä onkin tarkoittanut työvoimapolitiikan alasajoa ja yritysten laajamittaisempaa tukemista.

 

Hälyttävintä on jatkuvasti kasvava nuorisotyöttömyys. Asiantuntijat arvioivat, että joka viides nuori uhkaa syrjäytyä, jos heitä ei tueta riittävästi.

 

Suurituloisten veronalennuksille on nyt tultava loppu, ja jakovara tulee käyttää työllistäviin hankkeisiin. Verotusta pitäisi korjata oikeudenmukaisemmaksi ja myös pääomatulon saajien tulisi nykyistä enemmän osallistua yhteisen potin kasaamiseen. Pienituloisten tulonmuodostusta ja työllistymismahdollisuuksia voidaan tukea edelleen veropolitiikalla.

 

Erityisen kummallista on se, että hallitus ei halua tukea riittävästi kuntien taloutta. Vuoden vaihteessa noin 180 kuntaa nosti veroprosenttiaan. Käytännössä siis 3,2 miljoonan suomalaisen kuntavero nousi. Samaan aikaan valtion veronalennusten vaikutus kuitenkin heikkenee. Kokonaisuudessaan elvytysvaikutus on aika lähellä nollaa. Verotuksen painopiste on siirtymässä yhä lähemmäs tasaveroa.

 

Kuntaliiton ennusteen mukaan kuntien verotulot laskevat kokonaisuudessaan korotuksista huolimatta, mikä synkentää entisestään kuntien talousnäkymiä. Hyvinkäänkin vuoden 2009 verotulokertymä on 2 milj. euroa pienempi kuin vuonna 2008.

 

Jos kunnat olisivat saaneet enemmän valtionosuuksia, verot eivät nousisi, eikä investointeja supistettaisi. Hallitus voisi hetkessä antaa moninkertaisen piristyruiskeen työllisyydelle lisäämällä kuntainvestointeihin varattuja määrärahoja. Euroopan komissio ja OECD ja ovat huomauttaneet menoelvytyksen olevan kolme - neljä kertaa tehokkaampaa kuin veronalennusten.

 

Maamme hallituksella on selkeä ideologinen pyrkimys purkaa lamaa hyväksi käyttäen verorahoitteinen hyvinvointivaltio markkinoiden hyväksi ja vapauttaa palvelumarkkinat kunnissa.

 

Tuija Linna-Pirinen

Kaupunginvaltuutettu (sd)

Hyvinkää

---------------------------

Asuntomessualueen nimestä

(julkaistu Aamupostissa 5.2.2010)

Samppa Mustonen kirjoitti (AP 2.2.), että Kravunarkunmäki on komea ja persoonallinen nimi asuntomessualueelle. Olen täsmälleen samaa mieltä. Mitä useammin olen nimen kuullut, sitä enemmän siitä pidän nimenomaan ainutlaatuisuuden takia.

Samanlaista nimeä ei löydy mistään muualta Suomesta ainakaan googlen kautta. Tosin täytyy myöntää, että kun nimi ensimmäistä kertaa tuli esille asuntomessualueen suunnitelmien yhteydessä, ei se heti minulle ”kolahtanut”.

Olen samaa mieltä kuin Mustonen siitä, että nimien vaihtaminen kertoo juurettomuudesta. Tosin  esimerkiksi  Tapainlinnan koulun oppilaille saattoi olla hyväksi se, että suunnitelmavaiheen nimeä ”Rääkänpään koulu” ei otettu koulun viralliseksi nimeksi.

Vaikka niinhän se on, että ei nimi miestä pahenna, jollei mies nimeä. Sama viisaus pätee varmasti niin asuinalueen kuin koulunkin nimen suhteen

Kravunarkunmäki on osa Yli-Jurvan aluetta. Yli-Jurvan nimestä tulee helposti mielikuva Pohjanmaalle päin, mutta Lea Bergström kertoi kirjoituksessaan (AP 3.2.) nimen historiallista taustaa. Bergströmin ehdottelemat Schjerfbeckin teosten nimet kuulostaisivat varmasti hyviltä vaikkapa asuntomessualueen kadun niminä.

Asuntomessualue tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen, sillä se on maastonmuodoiltaan hyvin vaihtelevaa. Tontit tulevat sijoittumaan polveilevaan maastoon, jossa korkeuserot ovat suurimmillaan noin 8 metriä. Rinnerakentaminen, erikokoiset omakotitalotontit ja niiden vaihtelevat rakennusoikeudet sekä erityyppiset yhtiömuotoiset tontit muodostavat yhdessä asuntomessualueelle monipuolista ja vaihtelevaa rakennuskantaa.

Kun lumet keväällä sulavat, kannattaa lähteä patikointiretkelle tulevaa asuntomessualuetta tutkailemaan.

Asiasta toiseen: Käykääpä katsomassa www.hyvinkaakuvat.com sivuilla. Löydätte sieltä Samppa Mustosen upeita valokuvia Hyvinkäästä.

Tuija Linna-Pirinen

Kaupunginvaltuutettu (sd)

Hyvinkää

 

-----------------------------------------------------

Hyvinkään kaupunginvaltuuston kokous 16.11.2009

Talousarviopuhe: Sos.dem.valtuustoryhmän ryhmäpuheenjohtaja Tuija Linna-Pirinen

 

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut

Suomen talouden odotetaan elpyvän ensi vuonna hitaasti, mutta koko talouden elpymiseen on vielä pitkä matka.

Useimmat tahot ennustavat hidasta, selvästi alle 2 prosentin bruttokansantuotteen kasvua. Tuotannon kasvusta huolimatta työllisyys jatkaa nousuaan ja työttömyysasteen ennakoidaan nousevan yli 11 prosenttiin.

Kuntatalouden kannalta työllisyyskehitys on äärimmäisen ratkaiseva tekijä. Kuntien tulopohja paranee vasta, kun työllisyystilanne paranee. Aiemmista talouden notkahduksista muistamme, että tuotannon kääntyessä kasvuun voidaan työllisyystilanteen paranemista joutua odottamaan vähintään vuoden verran.

Tänä vuonna kuntien verotulot pienenevät voimakkaasta taantumasta ja kunnallisveron kevennyksistä huolimatta keskimäärin vain pari prosenttia. Kuntien tulokehitystä tuetaan mm. ohjaamalla niille entistä suurempi osa yhteisöveron tuotosta. Kuntien verotulot tullevat kääntymään runsaan kolmen prosentin nousuun ensi vuonna.

Hyvinkään osavuosikatsauksen mukaan syyskuun jälkeen toimialojen toimintakate toteutui noin 3,5 miljoonaa euroa jaksobudjettia paremmin ja toteumat jäivät alle arvion kaikilla toimialoilla.

Menojen kasvu on hidastunut, esimerkiksi perusturvassa toimintakate heikkeni vuoden 2008 vastaavasta ajasta. Vuotta aiemmin vastaava kasvu oli 10,7 % perusturvassa. Verotulot ylittyivät tarkistetusta kausibudjetista 2,3 miljoonaa euroa, mutta jäivät noin 2 miljoonaa euroa alle viimevuotisen tason.

Alustavien arvioiden mukaan joka kolmas kunta suunnittelee lomautuksia ensi vuonna. Hyvinkäällä irtisanomisia tai lomautuksia yritetään välttää, koska on tärkeää ylläpitää henkilöstön työmotivaatiota sekä myös kuntalaisten palvelujen hyvää laatua.

Kunnan tuloksellisuus syntyy hyvästä ihmisten johtamisesta ja hyvästä työn organisoinnista. Kestävin ja tuloksekkain tapa on yhteistoiminnallinen kehittäminen, jonka lähtökohtia ovat tasaveroinen vuoropuhelu ja aito yhteistoiminta. Tässä pitää mukana olla sekä päättäjät että johto, lähiesimiehet, työyhteisöt ja yksittäiset työntekijät.

Nyt pitää jatkaa ja käynnistää uusia, henkilöstön yhteistuumin toteuttamia hankkeita, joissa kehittämistyön kohteena ovat työprosessit ja henkilöstön ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen.

Tätä kautta luodaan uusia työtapoja, jotka parantavat pysyvästi toiminnan tuloksellisuutta ja luovat edellytykset vastata niin väestön ikääntymisestä johtuviin kasvaviin palvelutarpeisiin kuin kunnallistalouden kustannuspaineisiinkin.

Arvoisat valtuutetut

Käsittelyssämme oleva talousarvioehdotus on tiukka. Ottaen huomioon viime vuosien toteutuneen menokasvun, talousarvioehdotusta voidaan pitää sangen haasteellisena.

Mutta kuitenkin tuore osavuosikatsaus antaa uskalluksen lähteä ensi vuoteen tällä talousarviopohjalla.

Kuntalaisten lakisääteiset palvelut on turvattava ja henkilöstön palkat maksettava, joten jos tässä pahasti onnutaan, palaamme varmasti talousarvion käsittelyyn kesken vuotta joko muutetun talousarvion tai lisämäärärahan puitteissa.

Talousarviossa on muutama kohta, joihin ryhmämme aikoo tehdä muutosesitykset. Näitä ovat perus- ja yleissivistävä koulutus sekä perusturvassa koti- ja laitospalvelut ja sosiaalipalvelut.

Yhtä tärkeää kuin hyväksyä alijäämä nyt tässä suhdannetilanteessa, olisi löytää seuraavan kolmen vuoden ajaksi yhteisesti hyväksytyt tavoitteet talouden tasapainottamisen suhteen.

Jotkut taloustieteilijät jo ennustelevat, että seuraava talouskriisi on tulossa 5 – 10 vuoden kuluttua, ja että se sysännee maailmantalouden sellaiseen lamaan, jonka jälki näkyy pitkään. Toivottavasti tämä ennuste ei toteudu.

------------------------------------------------------------------------------------------------- 

JHL:n edustajiston kokous 11. – 12.11.2009, Korpilampi

 

Edustajiston puheenjohtajan Tuija Linna-Pirisen avauspuhe:

 

 

Arvoisat edustajiston jäsenet, arvoisa kokousyleisö

 

Tuleva vuosi on hyvin haasteellinen ja joudumme tekemään ammatillista edunvalvontaa yhä kovemmassa maailmassa. Julkisen talouden merkittävä velkaantuminen ja työttömyyden sekä lomautusten kasvu tulevat väistämättä raamittamaan uudelleen yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa.

 

JHL:n sekä myös muiden SAK:laisten liittojen tekemistä työehtosopimuksista merkittävä osa päättyy kevään 2010 aikana. Poikkeuksellisen vaikea taloudellinen tilanne ja työttömyyden kasvu vaikuttavat suoraan sopimusneuvotteluihin.

 

Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n päätös irtautua keskitetyistä sopimusratkaisuista merkitsee kolmikantayhteistyön yhden keskeisen elementin poistumista juuri nyt, kun siihen kaiken järjen mukaan olisi pitänyt varautua. EK:n pyrkimyksenä on selvästi työntää ay-liike sivuun yhteiskunnallisesta päätöksenteosta.

 

Teknologiateollisuuden ja Metalliliiton syyskuun loppupuolella sopima puolen prosentin palkankorotus on hallinnut mediakeskustelua. EK:n tavoitteena on ollut, että tämä ns. palkka-ankkuri sitoisi kaikkia muitakin liittoja. Kuitenkin EK on perustellut aiemmin liittokohtaista sopimista eri alojen erilaisella palkanmaksukyvyllä. Ristiriitaista, vai mitä?

 

JHL:n tuoreen jäsenkyselyn mukaan JHL:n jäsenistä enemmistö tukee kahden vuoden sopimusratkaisua sekä valtakunnallisia yleiskorotuksia.

 

Epävarma taloudellinen tilanne saattaa johtaa lyhyisiin sopimusratkaisuihin, ainakin palkkojen osalta. Neuvotteluissa palkankorotusten merkitys tullee korostumaan, koska veroratkaisuilla ostovoiman lisääminen ei todellakaan ole järkevää julkisen talouden tasapainon kannalta.

 

On tärkeää, että lamasta ja suhdanteista huolimatta jatkettaisiin kolmikantaisesti sovitun samapalkkaisuusohjelman toteuttamista. Ohjelman tavoitteena on miesten ja naisten palkkaerojen kaventaminen viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä.

 

JHL:n jäsenkyselyn mukaan vähän yli puolet vastanneista jäsenistä pitää yhteiskuntavaikuttamista tarpeellisena. Yllättävää on se, että yksityisellä sektorilla työskentelevät pitävät yhteiskuntavaikuttamista tärkeämpänä kuin julkisella sektorilla työskentelevät.

Kuitenkin julkinen palvelutuotanto perustuu puhtaasti poliittisiin päätöksiin.

 

Vuonna 2011 pidettävät eduskuntavaalit ovat ay-liikkeen näkökulmasta erityisen tärkeät. Taloudellinen taantuma, työelämän kiristyminen ja työnantajan muuttunut asenne muodostavat uudenlaisen toimintaympäristön, johon JHL:nkin pitää oma yhteiskuntapoliittinen edunvalvontansa rakentaa.

 

Ammattiliittojen jäsenten edunvalvonnan kannalta on keskeistä, että liitot ja keskusjärjestöt vaikuttavat aktiivisesti yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

 

JHL:nkin tulee saada meille tärkeitä teemoja puolueiden ohjelmiin sekä myös seuraavaan hallitusohjelmaan. Merkittäviä asioita on nostettava myös vaalien alla käytävään keskusteluun ja lisätä tätä kautta jäsenistön äänestysaktiivisuutta.

 

JHL:llä, kuten koko SAK:laisella ammattiyhdistysliikkeellä, on edessään suuret edunvalvonnalliset haasteet. Emme pysty vastaamaan näihin haasteisiin, jollemme uudista toimintatapaamme ja järjestötoimintaamme sekä vahvista edunvalvontakykyämme.

 

JHL:n yhdistysrakenteita olisi rivakammalla vauhdilla uudistettava muuttuvien edunvalvontakenttien mukaisiksi. Tämä koskee myös oman toimintaympäristöni, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n yhdistyksiä.

 

Uudenlaisia työnantajaorganisaatioita syntyy koko ajan lisää, jolloin on vaara, että jäsenistö etääntyy yhdistyksistään ja niiden toimijoista, koska yhdistysrakenteet eivät vastaa uusien työnantajaorganisaatioiden rakenteita.. Tästä osoituksena on ehkä myös se, että liittoon suoraan tulevien jäsenpuhelujen määrät kasvavat koko ajan merkittävästi.

 

Tänään käsiteltävässä talousarviossa esitetään yhdistysten palautusosuutta pienennettäväksi, jotta pystyisimme tukemaan yhdistysrakenteiden kehittymistä ja yhdistymishankkeiden edistämistä. Mielestäni kyseessä olevasta 375.000 euron summasta osa tulisi kohdistaa myös niiden yhdistysten tukemiseen, jotka tarvitsevat erityisiä resursseja selvitäkseen vaikeasta edunvalvonnallisesta tilanteestaan ensi vuonna.

 

Olen sitä mieltä, että meidän olisi myös valmisteltava toimintamalli, jossa jäsenistön palvelutarve hoituisi yhteen liiton palvelevaan numeroon soittamalla. Tähän yhteen numeroon soittamalla JHL:n palveluketju lähtisi toimimaan ja keräisi jäsenen tarvitseman tieto- ja apupaketin.

 

En tarkoita tällä tietenkään sitä, että paikallinen apu ohitettaisiin, vaan tähän numeroon menisivät kaikki ne puhelut, jotka nyt menevät hajanaisesti liiton eri toimijoille suoraan.

 

Edunvalvontamme kasvavana haasteena on myös eräs reilusti kasvava ryhmä eli maahanmuuttajataustaiset jäsenemme. Heitä on nyt noin 3600, joista puolet pääkaupunkiseudulla. Todellisuudessa heitä on paljon enemmän, sillä luvussa eivät näy ne, jotka ovat jo saavuttaneet Suomen kansalaisuuden.

 

Maahanmuuttajataustaisten järjestäytymisaste on heikohko, joten jäsenhankintatyöhön tulisi panostaa enemmän. Jäsenhankintatyötä helpottaisi mm. se, että esitteitä ja oppaita painatettaisiin entistä enemmän maahanmuuttajien omilla kielillä.

 

Nyt esitteitä saa viron, venäjän, englannin ja espanjan kielillä, mutta tarve olisi lisäksi somalin-, saksan- ja ranskankielisille oppaille. Ja on päivän selvää, että pelkät esitteet eivät riitä, vaan maahanmuuttajien luokse on mentävä henkilökohtaisesti keskustelemaan, ja tulkkiapu on usein tarpeen.

 

Pidän haittapuolena sitä, että JHL:ssä ei ole koskaan ollut omaa maahanmuuttajiin kohdistuvaa budjettia tai maahanmuuttajataustaista työntekijää tai projektihenkilöä, vaan tätä työtä on tehty muiden työtehtävien ohella.

Mielestäni nyt olisi oikea aika panostaa maahanmuuttajatyöhön ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi opiskelija- ja nuorisotyöhön.

 

Hyvät ay-toverit,

 

Käytän toverisanaa, vaikka STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää onkin viime torstaina ilmaissut, että toveri-sanasta pitäisi kokonaan luopua kielenkäytön uudistamiseksi. Minun mielestäni toveri-sana on lämminhenkinen ja luottamusta huokuva.

 

Toivotan teille tovereille mielenkiintoisia ja aktiivisia kokous- ja koulutuspäiviä.

Käykäämme käsiteltävistä asioista rakentavaa keskustelua, ja tehkäämme yhdessä realistisen hyviä, koko jäsenistöämme palvelevia ratkaisuja.

 

--------------------------------------------------------------

Palveluseteleiden kautta kunnan rahoja siirtyy ulkopuolisille palvelutuottajille

 (julkaistu Aamupostissa 26.9.2009)

Hyvinkään perusturvalautakunta valtuutti elokuisessa kokouksessaan viranhaltijat valmistelemaan palveluseteleitä käyttöönotettavaksi ajalla 2010 – 2012.

 

Mielestäni Hyvinkään oman palvelutuotannon kehittäminen tulee olla ensisijainen lähtökohta. Palveluseteleiden käyttöönotto ei saa johtaa siihen, että kunnan omat palveluyksiköt hetken kuluttua hoitaisivat vain kaikkein maksukyvyttömimpiä ja esim. hoitoisuusluokitukseltaan raskaimpia asiakkaita. Niitä, joiden palveluista yksityisen palvelutuottajan on vaikea saada kannattavaa liiketoimintaa.

 

Palveluseteleistä ei saa tulla keino palvelumaksujen korottamiseen tai palveluiden käyttäjien piiloverottamiseen ja näin siirtää julkisten palveluiden kustannuksia palveluiden käyttäjien maksettavaksi. 

 

Palveluseteleistä koituvia hallinnon ja valvonnan kustannuksia ei useinkaan haluta laskea palvelusetelijärjestelmän kustannuksiksi, vaikka omalle palvelutuotannolle kyllä vyörytetään usein myös tilaajan hallintokustannuksia. Hallinto ja valvontakustannuksista yritetään mielellään tinkiä siirtämällä mahdollisimman paljon vastuuta palveluiden kilpailuttamisesta ja valvonnasta palveluseteleitä käyttäville asiakkaille. Näin saadaan järjestelmä näyttämään paremmalta ja valinnanmahdollisuutta korostetuksi.

 

Palveluseteleiden kautta ainakin osa kunnan rahoituksesta siirtyy ulkopuolisille palvelutuottajille ja tästä voi olla seurauksena kierre, jossa kuntien omaa palvelutuotantoa joudutaan joko karsimaan tai sille etsitään korvaavaa rahoitusta. Lisärahoitusta hankitaan kilpailemalla avoimilla markkinoilla ja siksi toiminnot täytyy irrottaa julkisesta hallinnosta. Ja tästä seuraa, että kohta jäljellä ei olekaan muita kuin yksityisiä palveluntuottajia.

 

Palvelusetelijärjestelmässäkin on säilytettävä tarveharkinta ja palvelutuottajien valvonta. Kaikilta palvelusetelijärjestelmässä toimivilta tulee vaatia yhtäläiset vaatimukset henkilöstön mitoituksen ja ammattitaidon suhteen. Palveluseteleiden käytön tavoitteena ei saa olla palveluita tuottavan henkilöstön työehtojen heikentäminen.

 

Tosiasiallisesti asiakkaiden mahdollisuudet vertailla ja kilpailuttaa palvelutuottajia ovat hyvin rajalliset, joten palvelutuottajien ja palveluiden valvonta tulee olla asianmukaisesti viranomaisvastuulla.

 

Mitä enemmän palvelusetelijärjestelmää irrotetaan tarveharkinnasta ja tarkasta kohdennuksesta, sen suuremmaksi vaaraksi tulee, että palveluseteleiden käyttöä ei enää ohjaakaan palveluiden tarve, vaan se, mitä palveluita asiakkaille onnistutaan markkinoimaan.

 

On syytä myös muistaa Ruotsin kokemuksia palvelusetelien tuomasta ns. ”valinnanvapauden” lisääntymisestä. Esimerkiksi vanhustenhuollossa kansalaisten valinnanvapaus ei käytännössä lisääntynyt lainkaan – vaan edelleen hoitopaikka oli otettava sieltä, mistä sellainen sattui vapautumaan.

 

Pitääkö meidän täällä Suomessa aina jälkikäteen matkia Ruotsin toimintamalleja – myös huonoissa kokemuksissa?

 

Tuija Linna-Pirinen

Kaupunginvaltuutettu (sd)

Hyvinkää

--------------------------------------------

JHL:n edustajiston kokous 27.-28.5.2009 Helsinki

Edustajiston puheenjohtajan Tuija Linna-Pirisen avauspuhe

Arvoisat edustajiston jäsenet, arvoisa kokousyleisö

Joudumme tekemään ammatillista edunvalvontaa yhä kovemmassa maailmassa. Moni kunta on avannut hyväksytyn talousarvionsa ja ryhtynyt säästötoimiin, koska maamme porvarihallitus ei halua osoittaa tukea kunnille palvelujen turvaamiseen laman yli. Kuitenkin viisaalla elvytyksellä eli korottamalla kuntien valtionosuuksia lamasta olisi mahdollisuus selvitä ilman vakavia vaurioita.

Säästötoimissa turvaudutaan helposti lähinnä henkilöstömenoihin. Lomauttamiset ovat todellisia hölmöläisten puuhia, koska muun muassa terveydenhoidon, vanhustenhoivan ja lasten palvelujen kysyntä ei vähene laman aikana. Pääsääntöisesti nyt kunnissa esille tuodut säästökohteet eivät todellisuudessa edistä kestävää talouden tasapainottamista, vaan ne ovat pelkkä paniikkijarrutus, josta aiheutuu kohtuuttomia, äkillisiä leikkauksia kuntalaisten palveluihin. Lyhytnäköisillä leikkauksilla on yleensä suuri sosiaalinen hinta.

Hyvää työnantajapolitiikkaa on noudatettava lamasta huolimatta ja etenkin sen aikana. Henkilöstölle ei saa sälyttää ylenmääräistä vastuuta palvelujen pelastamisesta. Edellisen laman opetuksena tiedetään, että ylikuormitus johtaa viiveellä sairaus- ja työkyvyttömyyskustannusten kasvuun.

Julkisen palvelusektorin ympärillä pyörii nyt myös monikansallisia yrityksiä, jotka tarjoavat palvelukonseptejaan alihintaan, sillä nämä yritykset voivat halutessaan toimia vuodesta toiseen tappiollisesti. Viime viikolla luin lehdestä Vantaan yksityistämissuunnitelmista, joita on ilmeisesti valmisteltu melko salassa. Yksityiset firmat haluaisivat hoitoonsa muun muassa Vantaan siivous-, korjaus- ja ateriapalvelut, joiden piirissä työskentelee 1 000 kaupungin työntekijää. Toivottavasti Vantaan päättäjiltä löytyy kuitenkin selkärankaa, sillä laman nimissä on järjetöntä ryhtyä päättömiin ulkoistamistoimiin, joista tulee takuulla myöhemmin suuri lasku kuntalaisten maksettavaksi.

Liitolla, kuten koko SAK:laisella ammattiyhdistysliikkeellä, on edessään suuret haasteet. Emme pärjää tulevaisuudessa, jollemme koko ajan uudista toimintatapaamme ja järjestötoimintaamme. Sen takia JHL:n tulee vahvistaa paikallista edunvalvontakykyä ja järjestöllistä toimintakykyä. On rohjettava ottaa käyttöön uudenlaisia selviytymismalleja ja toteutettava tehtävien, toimintojen sekä taloudellisten ja henkilöresurssien tarkoituksenmukaista ja tehokasta jakoa.

Yhdistysrakenneuudistuksiin on ryhdyttävä tehokkaammin kuin tähän saakka, jotta JHL:n organisaatio vastaisi kaikilta osin uudistuvien työnantajaorganisaatioiden rakennetta. Muuten juna on jo mennyt ja me seisomme edelleen asemalla. Yhdistysrakenneuudistuksia vauhdittamaan voisimme ottaa käyttöön niin sanotun porkkanarahan, joka olisi houkuttimena järkeviin uudistuksiin.

Arvoisa kokousväki

Puolitoista viikkoa sitten SAK:n valtuusto totesi päätöslausumassaan, että nollalinja ei ole lääke lamaan. Työnantajien esittämä nollalinja heikentäisi palkansaajien toimeentulon edellytyksiä, lisäisi entisestään sosiaaliturvan kustannuksia, supistaisi kotimaista kulutusta ja lisäisi siten työttömyyttä. Julkiselle sektorille nollalinja tarkoittaisi sitä, että naisvaltaiset ammattialat pysyisivät palkkakuopassa jatkossakin. Mikäli kuntapalvelujen tarvitsema lisärahoitus sidotaan tulevaan palkkaratkaisuun, osoittaa se erityistä piittaamattomuutta kunta-alan työntekijöistä. Olen sitä mieltä, että sovituista samapalkkaisuustavoitteista on johdonmukaisesti pidettävä kiinni suhdanteista riippumatta.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on poistanut neuvottelu- ja sopimusvalikostaan tulopoliittiset ratkaisut perustellen muun muassa sillä, että tupot olivat liian keskitettyjä eivätkä mahdollistaneet alakohtaisten tarpeiden toteuttamista. Kuitenkin tämä lama-aika edellyttäisi nimenomaan tupoa.

Tupojen sijaan EK on esittänyt palkka-ankkurimallia, jolla vientiteollisuuden liitot määrittelisivät omalla sopimuksellaan sopimusten kustannusvaikutusten tason, jota muiden alojen pitäisi omissa sopimuksissaan noudattaa. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että yksi työnantajaliitto ja yksi ammattiliitto asettaisivat tavoitteet ja sopisivat niistä muiden liittojen puolesta. Ankkurimallilla muut liitot eivät voisi vaikuttaa oman alansa tavoitteiden asetteluun, neuvottelujen kulkuun ja päätöksentekoon. Sillä ei myöskään voitaisi edistää samapalkkaisuusohjelman tavoitteita.

JHL:n tulee jatkaa määrätietoisesti edustamiensa alojen palkkojen korjaamista seuraavalla sopimuskierroksella, jotta sukupuolten väliset palkkaerot saataisiin poistettua työmarkkinoilla. Nykyinen sopimuksemme on päättymässä tammikuun lopussa 2010. Uuden sopimuksen on rakennuttava vuoteen 2011 ulottuvan niin sanotun Tehy-sopimuksen pohjalle. Mielestäni tärkeä tavoite tulevalla neuvottelukierroksella olisi yhdenmukaistaa eri ammattialojen sopimusten pituudet.

Lamasta ja suhdanteista huolimatta on toteutettava kolmikantaisesti sovittua samapalkkaisuusohjelmaa, jonka tavoitteena on miesten ja naisten palkkaerojen kaventaminen viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä. Mikäli minulla elonpäiviä riittää, niin olen 94-vuotias, kun palkkaerot poistuvat, sillä nykyisenkaltaisilla toimilla samapalkkaisuus toteutuisi vasta noin 40 vuoden päästä.

Arvoisa kokousväki

EU-vaalien ennakkoäänestys on alkanut tänään. Äänestäjät ratkaisevat, valitaanko parlamenttiin jäseniä, jotka tuntevat työelämän arkea. Julkisista palveluista päättäessään parlamentti vaikuttaa jokaisen EU-kansalaisen elämään ja sillä on tärkeä rooli työelämän laadullisessa kehittymisessä Euroopan tasolla.

On äärimmäisen tärkeää, että käytätte äänivaltaanne näissä vaaleissa.

Toivotan teille mielenkiintoisia ja aktiivisia kokous- ja koulutuspäiviä!

 

--------------------------------------------------------------------- 

Rintamaveteraanien Uudenmaan piirin kirkkopyhän pääjuhla 21.5. klo 13 Hyvinkään seurakuntakeskuksessa.

Tervehdyspuhe: Tuija Linna-Pirinen

 

Arvoisat sotiemme veteraanit, arvoisa juhlayleisö

Sota-aika, jonka Te, arvoisat sotiemme veteraanit olette kokeneet, antaa hyvän vertailukohdan, kun tuskailemme tämän päivän runsauden maailmassa.   

 

 

Sota-ajan puutteen ja epävarmuuden keskellä merkittäviä olivat perusasiat; läheisten olemassaolo, hengissä pysyminen ja huomiseen selviytyminen. Sota-aikana tietoisuus elämän ainutlaatuisuudesta oli takuulla kouriintuntuvasti läsnä.   

 

 

Miten helposti rauhan oloissa tämä unohtuu ja miten helposti alamme pitää itsestään selvänä sellaista, joka on ainutkertaista ja ainutlaatuista. Niukkuuden oloissa säästäväisyys oli tärkeää ja arvostettavaa. Kun ostovalmiita tavaroita ei ollut, jouduttiin sotien ja jälleenrakentamisen aikana kehittämään omia selviytymistapoja. Suurta kekseliäisyyttä osoittaen syntyi korvaavia ruoka-, vaate- ja muita tuotteita, joilla monestikin onnistuttiin tuomaan iloa niukkuuteen. Monilla vanhemmilla ihmisillä säästäväisyys on edelleen elämäntapa.   

 

 

Tänään sota-ajan selviytymismallit voivat tuntua kaukaisilta. Olemme olleet runsauden ja monien valinnan mahdollisuuksien keskellä usein hukassa. Olemme ikään kuin pyyhkäisseet tietoisuudestamme pois sen, että runsainkaan aineellinen hyvinvointi ei yksistään tyydytä ihmisen henkistä olemusta. Sota-ajan nostama tietoisuus elämän arvosta olisi nyt laman keskellä hyvä ohjenuora oikeasta asioiden arvojärjestyksestä ja onnellisuuden perustasta.   

 

 

Hyvin moni nuoremmista on tottunut elämään melkoisen kulutusjuhlan keskellä, joten nyt lomautukset ja irtisanomiset tulevat tyrmäävinä ja ylitsepääsemättömiltä.  Veteraaniperinnön vaaliminen on tärkeää, jotta täysin ymmärtäisimme veteraanisukupolven ponnisteluihin sisältyvät opetukset.

 

Meidän tulee suhtautua veteraaniperintöön voimavarana, sillä se sisältää sellaisia arvoja ja suhtautumistapoja, jotka ovat hyvän elämän edellytyksenä tulevaisuudessakin. Meidän tulee myös turvata oikealla kuntatason toiminnalla ja monipuolisilla kuntoutusmalleilla veteraaneille ihmisarvoinen elämä. Säästötoimilla ei saa kurjistaa sotiemme veteraanien elämänlaatua. 

 

 

 Arvoisat sotiemme veteraanit, arvoisa juhlayleisö

 

Hyvinkään kaupungin puolesta minulla on ilo ja kunnia kiittää Teitä sotiemme veteraaneja, Teitä rintamaveteraaneja, korvaamattomasta työstä maamme ja kansakuntamme hyväksi. Toivon Teille kaikille voimia ja henkistä vireyttä tuleville vuosille. Samalla toivotan hyvää kevättä ja alkavaa kesää.

 

---------------------------------------

Pää pensaissa, mutta korvat avoinna

(julkaistu Aamupostissa 8.5.2009)

Hyvinkäällä asuva kokoomuslainen valtiosihteeri Velipekka Nummikoski kehotti kirjoituksensa otsakkeessa (AP 6.5.), että ”Pää pois pensaasta, Linna-Pirinen!” Ilmeisesti Nummikoski on kuljeskellut kotikadullamme ja havainnut, että nimenomaan toukokuussa minulla on pää pensaissa kotipihamme keväisten puutarhatöiden takia.

Kevät on ihanaa aikaa. Joka päivä saa havaita, että jokin kukka on tunkenut itsensä ylös mullan uumenista avaten terälehtensä ihanaan väriloistoon. Odottelemme innolla etupihamme ruusupensaiden kasvua ja kukintoa sekä takapihamme ruiskukkien sineä. Tosin saimme puolisoni kanssa viime kesänä havaita, että sinisten ruiskukkien joukkoon oli kasvanut hyvin monia punaisia ruiskukkia.

Nummikoski piiloutui kirjoituksessaan jälleen kerran fraasinomaisten, maamme hallituksen lanseeraamien lukujen taakse.

Kuitenkin oikeistohallituksen linjaukset ovat johtaneet siihen, että kaikki yhteiskunnan ongelmat ja tarpeet aiotaan korjata verovähennyksiä ja verohelpotuksia lisäämällä. Vastuuttomassa veropolitiikassa nykyinen hallitus on tekemässä ennätystä.

Taloustilanteeseen huonosti sopivat veronalennukset ja pelkästään yritysmaailman ehdoin tapahtuva velkaelvytys ovat ajamassa Suomen taloutta hunningolle. Hallitus on laskenut lähes koko elvytyspolitiikkansa veronkevennysten varaan: jokaista menoelvytyseuroa kohtaan hallitus laskee verotusta 9 euroa. Hallitus keventää veroja siis lähes 4 miljardia euroa! Samaan aikaan samojen puolueiden kuntapoliitikot vaativat suureen ääneen säästötoimia kuntalaisten peruspalveluihin.

Ja vielä tänä vuonna aikovat kokoomus, keskusta ja vihreät tuoda eduskuntaan lisää esityksiä, joilla romutetaan veropohjaa, kevennetään pääomatulojen verotusta ja luodaan uusia vähennysjärjestelmiä niille, joilla on irtonaista rahaa ostaa osakkeita. Uskomatonta!

Avainasemassa on nyt valtion vuoden 2010 talousarvion valmistelu, jonka johtotähtenä tulee olla kuntien peruspalveluiden turvaaminen. Kuntapalveluja ei saa romuttaa eikä korjauskeinona saa olla parhaillaan valmisteltavana oleva lakisääteisten kuntapalvelujen huonontaminen.

Kokoomuskorvat ovat todellakin sulkeutuneet kansalaisten hädältä ja ahdingolta. Suut puhuvat edelleen kauniita, vaikka kokoomuspäätökset tekevätkin rumaa jälkeä kuntalaisten peruspalveluihin.

Tämän saimme havaita 4.5. Hyvinkään kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa kokoomus apupuolueidensa keskustan ja vihreiden kanssa romutti peruspalvelujen tasoa vähentämällä käyttötalousmenojen määrärahoista kesken vuotta 2,7 miljoonaa euroa oikeistoenemmistön äänten voimin.

Minulla ja koko sosialidemokraattisella valtuustoryhmällämme on korvat avoinna vaalien jälkeenkin hyvinkääläisten palvelutarpeille. Nyt tarvitaan sellaisia kuntapalveluja ja turvaverkkoja, joilla ihmisistä ja perheistä pidetään huolta lamankin aikana. Tärkeää on huolehtia myös palveluja antavien kuntatyöntekijöiden hyvinvoinnista.

Tuija Linna-Pirinen

Kaupunginvaltuutettu (sd)

------------------------------------------

 

Kuntalaisista on huolehdittava lamankin aikana

 

(julkaistu Aamupostissa 3.5.2009)

 

Kuntien vastuulla olevat peruspalvelut ovat hyvinvointivaltion ydintä. Lamankin aikana ihmisistä on pidettävä huolta, ja kuntapalveluista riippuvaisten hätää on kuultava.

 

SDP esitti viime syksyn vaihtoehtobudjetissaan maamme oikeistohallitukselle tukipakettia kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden turvaamiseksi. Hallitus ei kuitenkaan pitänyt tätä tarpeellisena. Nyt sitten kunnissa, kuten Hyvinkäälläkin, sorvataan erilaisia juustohöylämäisiä säästölistoja, joilla aiheutetaan kuntalaisille hätää ja ahdinkoa.

 

Hyvinkään sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on sitä mieltä, että kuluva vuosi toteutetaan toimintamenojen osalta hyväksytyn talousarvion 2009 mukaisesti. Joitakin investointeja voidaan myöhentää, jotta kaupungin velka- ja korkotaakka ei kasvaisi kohtuuttomasti.

 

Valitettavasti kuitenkin kaupunginhallituksen oikeistorintama (kokoomus, keskusta ja vihreät) päätti äänin 5 – 4 esittää kaupunginvaltuustolle säästölinjausta, jonka mukaan hyväksytyistä käyttötalousmenoista otettaisiin pois tänä vuonna 3 milj. euroa.

 

Kaupunginvaltuutetuille on jaettu säästölistat, joissa on monia oleellisia heikennyksiä mm. opetustoimen ja perusturvan palveluihin: esim. perusopetuksen ryhmäkokojen suurentuminen, koti- ja laitospalvelujen tason alentaminen jne.

 

Kaupunginvaltuusto käsittelee säästötoimia maanantaina 4.5. Toivottavasti valtuutetut varmistavat päätöksiä tehdessään, etteivät niiden haittavaikutukset ja kustannukset ole suuremmat kuin oletetut hyödyt.

 

Me sosialidemokraatit emme vastusta järkeviä, pitkäkestoisia talouden tasapainottamistoimenpiteitä. Mutta kuluva vuosi alkaa olla puolessa välissä ennen kuin mahdolliset kaupunginvaltuuston tekemät säästöpäätökset saisivat lainvoiman. Loppuvuoden osalle kohdistuisi näin ollen kohtuuttomat, äkilliset paniikkijarrutukset hyvinkääläisten peruspalveluihin.

 

Osavuosikatsauksen (tammi-maaliskuu 2009) mukaan Hyvinkään toimintakatteen kehitys suhteessa jaksobudjettiin osoittaa noin 3 milj. euron säästöä.  Tilanteeseen sisältyy toki riskitekijöitä kirjanpidon ostolaskujen viiveiden takia ja kuukausijaksotusten arvioinnin oikeellisuudesta.  Verotulot ja valtionosuudet jäänevät arvion mukaan alle budjetoidun.

 

Ryhmämme mielestä pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin pidemmän, vähintään valtuustokauden pituisen talouden tasapainottamisstrategian ja toimenpideohjelman aikaansaamiseksi, jotta niiden sisältö olisi käytettävissä vuoden 2010 talousarvion käsittelyssä. Mutta tämän keskustelun alkuun ei valtuustotasolla ole vielä päästy.

Kovin ristiriitaiselta vaikuttaa se, että Hyvinkään kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Antero Rönkä uhittelee kirjoituksessaan (AP 28.4.) lomauttamisella ja verotuksen merkittävällä kiristämisellä, vaikka samaan hengenvetoon toteaakin em. toimenpiteiden pahentaneen 90-luvun laman aikana tilannetta.  

Lomauttaminen kunnissa on todellista hölmöläisten puuhaa, koska terveydenhoidon, vanhustenhoivan ja lasten palvelujen kysyntä ei vähene, vaikka rahat vähenisivät. Päinvastoin, lomautukset saattavat synnyttää entistä suurempia kuluja.

 

Kuntahenkilöstön jaksamisesta on huolehdittava lamankin aikana. Henkilöstölle ei saa sälyttää ylenmääräistä vastuuta palvelujen pelastamisesta. Edellisen laman opetuksena tiedetään, että ylikuormitus johtaa viiveellä sairaus- ja työkyvyttömyyskustannusten kasvuun.

 

Yritystoiminnan tukemisen lisäksi kuntatalouden tukeminen on yksi keskeinen elvytystoimi, eikä sitä saa laiminlyödä. Kunnat työllistävät yli 400 000 ihmistä, joiden työpanoksesta etenkin heikompiosaisten hyvinvointi on riippuvaista.

 

Kokoomuslainen valtiosihteeri Veli-Pekka Nummikoski väläytteli kirjoituksessaan (AP 21.4.), että kuntasektorille on tärkeää saada pitkäaikaiset ja maltilliset palkkaratkaisut.

 

Kokoomuskorvat ovat näköjään sulkeutuneet, mutta suut avautuneet. Komeista tasa-arvopuheista huolimatta maamme hallitus on vaatimassa naisia pysymään palkkakuopassa vastakin. Mikäli kuntapalvelujen tarvitsema lisärahoitus sidotaan tulevaan palkkaratkaisuun, osoittaa se erityistä piittaamattomuutta naisvaltaisen kunta-alan työntekijöistä. Olen sitä mieltä, että sovituista samapalkkaisuustavoitteista on johdonmukaisesti pidettävä kiinni suhdanteista riippumatta.

 

Kunnissa lähes kaikki rahat käytetään työhön: päivähoidon, koulutuksen, vanhusten ja sairaiden hoivaan. Maamme hallituksen on nyt tultava kuntia vastaan ”toivotalkoilla” verotulomenetyksien osalta sekä lisättävä erityisesti perusturvan rahoitusta. Myös kuntien verotulopohjaa on laajennettava. Mikäli kansantalouteen halutaan suoria vaikutuksia mahdollisimman nopeasti, on tehokkaampaa lisätä julkisia menoja kuin alentaa verotusta.

 

Tuija Linna-Pirinen

Hyvinkään sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja, kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja

----------------------------

Poukkoilevaa politikointia kuntaliitosasiassa

 (julkaistu Aamupostissa 10.3.2009)

Riihimäkeläinen kaupunginvaltuutettu Jorma Heikkilä, kokoomus, kirjoitti (AP 27.2.2009) tehneensä aloitteen, jossa esittää Riihimäen ja Hyvinkään kuntaliitosta.    

 

Heikkilän poukkoileva politikointi hieman ihmetyttää, sillä vain vajaa vuosi sitten hän oli kaatamassa kuntaliitosselvitystä, jossa Hyvinkää oli mukana. Talousalueemme kuntien (Hyvinkää, Riihimäki, Hausjärvi, Loppi) kuntaliitosta koskeva selvitystyö oli noin vuosi sitten päättäjien käsittelyssä.

 

 

Selvitysmiehen mukaan talousalueemme kuntien olisi pitänyt 1. vaiheessa valmistella yhdistyneen kaupungin visio kasvumalliksi ja 2. vaiheessa palata yhdistymisneuvotteluihin tavoitteena palveluiden ja hallinnon järjestäminen. Tästä selvitystyöstä kerkisivät Riihimäki, Hausjärvi ja Loppi lausua kielteisen kantansa ennen kuin kaikki talousalueen valtuutetut olivat edes papereihin kerinneet tutustua.   

 

Heikkilä kirjoitti (AP 27.2.2009), että ”Selvitystyö valmistui vuonna 2007, mutta mihinkään konkreettisiin toimenpiteisiin ei ryhdytty.” Mistähän mahtoikaan johtua, että toimenpiteisiin ei ryhdytty? Olisikohan Heikkilä ihan itse ollut mukana päättämässä asiasta?   

 

Riihimäen kaupunginvaltuusto teki 17.3.2008 yksimielisesti seuraavan päätöksen: ”Riihimäen kaupunki esittää Lopen ja Hausjärven kunnille kuntaliitosselvityksen jatkamista siten, että mahdollinen kuntaliitos voitaisiin toteuttaa vuoden 2013 alusta lukien. Kaupunki toivoo kuntien vastausta ennen kuin Paras-hankkeen toimeenpanosuunnitelman toteuttamisesta päätetään.”    

 

Hyvinkäätä ei siis mainittu sanallakaan em. päätöksessä, jota hyväksymässä oli myös Heikkilä itse. Nyt Heikkilän kuntaliitoshalukkuuden perusteluina on Riihimäen kaupungin taloudellisen ja toiminnallisen tilanteen pelastaminen. Ja vaatimuksena, että Riihimäen ja Hyvinkään yhteinen kaupunki aloittaisi 1.1.2012.    

 

Konsulttien tekemät selvitystyöt ovat melko kalliita. Vasta vuosi sitten uhrattiin melkoinen määrä euroja selvitykseen, joka ei kelvannut riihimäkeläisille. Nyt sitten Heikkilä haluaisi jälleen selvitellä asiaa. Mikä mahtaakaan olla mielipide vuoden kuluttua?  

 

 

Toki asioita voidaan aina selvitellä uudelleen, mutta maksaako Riihimäki mahdollisen uuden selvitystyön kustannukset?   

 

Tuija Linna-Pirinen, kaupunginvaltuutettu (sd), Hyvinkää

  

----------------------------------------------------------------------------------------

 

Kuntatalouden vaikeudet kolkuttelevat ovella

(julkaistu Aamupostissa 25.2.2009)

 

Viime vuosi oli vielä keskimäärin hyvä verotulovuosi kunnille. Hyvinkään kaupungin tulos on n. 14,7 milj. euroa ylijäämäinen. Tulosta parantavat mm. verorahoituksen toteutuminen noin 9 milj. euroa talousarviota parempana. Myös valtionosuudet ylittyivät arvioiduista noin 2 milj. euroa.

 

Tämän vuoden talousarvion on kaupunginvaltuusto hyväksynyt 9,4 milj. euroa alijäämäiseksi. Menojen kasvu on arvioitu 15 milj. euroksi ja tulojen lisäys 2,4 milj. euroksi vuodesta 2008.

 

Talouden taantuma tulee kuitenkin alentamaan arvioitua verotulokertymää ja Hyvinkään kaupungin tulot vähenevät näillä näkymin 5 milj. euroa vuodesta 2008, joten vähennys talousarvioon nähden on runsas 7 milj. euroa. Jos emme tee minkäänlaisia talouden tasapainottamistoimenpiteitä, tulee tämän vuoden vuosikate olemaan 5,5 milj. euroa negatiivinen ja alijäämä syvenee 16,8 milj. euroon.

 

Hyvinkään kaupunginhallitus päätti 26.1. perustaa talouden seurantaryhmän, johon valittiin kaupunginjohtaja Raimo Lahti, talousjohtaja Marjatta Rossi sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Antti Rantalainen, 1. varapuheenjohtaja Tuija Linna-Pirinen ja 2. varapuheenjohtaja Aki Korpela.

 

Seurantaryhmän tehtävänä on seurata aktiivisesti talouden kehitystä kuluvana vuonna kuukausiraporttien pohjalta sekä pohtia ja valmistella esityksiä pysyväisvaikutteisista toimenpiteistä menotalouden hillitsemiseksi. Kuluvan vuoden osalta tavoitteena tulee olla lisämäärärahaesityksistä luopuminen ja pitkän aikavälin tavoitteina uusien tehokkaampien toimintatapojen löytäminen sekä tarvittaessa joistakin toiminnoista luopuminen.

 

Seurantaryhmän ensimmäinen kokous on 23.2., mutta jo nyt kaupunginjohtaja Raimo Lahti on hieman hätiköiden väläytellyt (AP 20.2.) mm. kaupungin henkilökunnan lomarahoista luopumista ja palkankorotuksista pidättäytymistä.

 

Lomarahat ovat kuitenkin virka- ja työehtosopimusten mukaan ansaittuja, joten niitä ei keneltäkään oteta pois. Tosin ammattijärjestöjen kanssa voidaan tehdä paikallinen sopimus lomarahojen vaihtamisesta vapaiksi, mikäli ammattijärjestöt katsovat tämän jäsenistönsä kannalta järkeväksi vaihtoehdoksi. Huonona asiana tällaisessa sopimisessa pidän sitä, että työssä olevien työntekijöiden tehtäviksi jäävät myös vapailla olevien työt.

 

Mikäli jostain henkilöstölle sopimusten mukaisesti kuuluvasta etuudesta luovuttaisiin, tulee siitä asianmukaisesti käydä yhteistoimintamenettely sekä paikallisneuvottelut ammattijärjestöjen edustajien kanssa. Työnantaja ei voi yksipuolisesti pidättäytyä maksamasta palkankorotuksia tai lomarahoja. Tilanne ei ole mielestäni myöskään sellainen, että lomauttamisia tänä vuonna alettaisiin tehdä.

 

Lahti kertoi Aamupostissa vierastavansa veroäyrin korottamista. Kuntaliiton teettämän perusteellisen tutkimuksen suomalaiset arvostavat julkisia palveluja ja ovat valmiita niiden turvaamiseksi jopa maksamaan nykyistä enemmän veroja. Tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta kuntalaisesta haluaa säilyttää palvelut kuntien järjestäminä ja puolet kuntalaisista pitää parempana korottaa veroja kuin karsia palveluja.

 

Toivon, että talouden seurantaryhmä saisi aloittaa toimintansa ennen kuin lehtien palstoilta väläytellään säästöehdotuksia, jotka aiheuttavat hätää ja huolta kaupungin henkilöstön keskuudessa. Seurantaryhmän tulee tehdä rakentavaa yhteistyötä kaupungin henkilöstön kanssa, jotta voisimme yhdessä turvata sekä palvelutuotannon että työpaikat. Olen varma, että kaikki ymmärtävät taloustilanteen vakavuuden.

 

Kuntatalouden vaikeudet kolkuttelevat kiihtyvällä tahdilla ovella, joten palvelutuotannon turvaaminen edellyttää myös valtiolta lisärahoitusta kunnille. Muuten kunnat eivät tule selviytymään velvoitteistaan. Kunnilla on oltava myös taantuman olosuhteissa aidot mahdollisuudet järjestää palvelut kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Tämän takia valtionosuuksia ja harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia on lisättävä tuntuvasti. Talousongelmia ei voida ratkaista kuntakentän sisäisillä rahainsiirroilla.

 

Lisärahoituksen tarve kohdistuu mm. perusterveydenhuoltoon ja vanhusten huoltoon sekä lapsiperheiden palvelujen vahvistamiseen ja vammaisten palvelutarjontaan (henkilökohtaisten avustajien hankkiminen).

 

Odottelemme maaliskuun lopulla tietoa, kuinka paljon valtio on valmis tulemaan vastaan auttaakseen ahdinkoon joutuneita kuntia.  

 

Tuija Linna-Pirinen

Kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (sd)

Hyvinkää

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

 

Ehdokkaita lisää SAK:n puheenjohtajakisaan

 (Julkaistu mm. Uutispäivä Demari -lehdessä 11.2.2009)

 

SAK:n valtuusto valitsee uuden puheenjohtajan 14.5.2009 Lauri Ihalaisen jättäessä tehtävän. Ihalainen on SAK:n pitkäaikaisin puheenjohtaja. Hänet valittiin tehtävään 13.11.1990 Pertti Viinasen seuraajaksi.  

 

Toivon, että esille nousisi runsaasti puheenjohtajaehdokkaita helmikuun loppuun mennessä, jotta voisimme valita erilaisten ehdokkaiden mielipiteitä ja tulevaisuudenvisioita kuuntelemalla i kaikkein pätevimmän henkilön, ilman ennakkoasetelmia. Useampi ehdokas varmistaa parhaiten sen avoimen valintaprosessin, jonka SAK:n valtuusto asetti tavoitteekseen edellisessä kokouksessaan.   

 

Mielestäni SAK:n valtuutettujen ja ja liittojen johdon tulee toimia vastuullisesti ja tutustua silmät ja korvat avoimina kaikkiin niihin ehdokkaisiin, jotka ovat mukana puheenjohtajakisassa. SAK:n valtuutetuilla ja hallituksen jäsenillä on mahdollisuus haastatella ehdokkaita 25.3. Paasitornissa Helsingissä. Toivon, että vasta tämän jälkeen kukin tekisi valintansa. 

 

Vastuulliseen ammattiyhdistyspolitiikkaan kuuluu näköalojen suuntaaminen pitkälle tulevaisuuteen. On pystyttävä punnitsemaan mieli avoimena erilaisia tulevaisuuden visioita ja strategioita tulevaisuuden haltuun ottamiseksi. Laaja ja monipuolinen keskustelu ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuudesta onnistuu parhaiten, kun mukana keskustelussa on useampi taustoiltaan erilainen ehdokas. Silloin pääsisimme aidosti punnitsemaan ehdokkaiden näkemyksiä ja johtamisvisioita.  

 

Mutta nyt teollisuusliitot ovat valitettavasti puheenjohtajiensa johdolla junttautuneet yhden ehdokkaan, paperiliiton liittosihteeri Petri Vanhalan taakse. Vanhala on toki ihan hyvä puheenjohtajaehdokas, mutta ihmettelen teollisuusliittojen johdon menettelyä, joka ei ole mielestäni avoimen yhteistoiminnallista. Uskoisin valittavan puheenjohtajan haluavan kokea tulevansa koko SAK:laisen liikkeen avoimesti valitsemaksi. 

 

Em. takia onkin hyvä, että seitsemän ammattiliittojohtajaa pyysi puheenjohtajakisaan Vanhalan lisäksi myös SAK:n johtajaa Lauri Lylyä ja PAM:n puheenjohtajaa Ann Seliniä sekä myös muita mahdollisia ehdokkaita. 

 

Vanhala ei usko Demari-lehdessä 30.1. olleen haastattelun mukaan palkansaajien kolmen keskusjärjestön yhdistymiseen lähitulevaisuudessa. Mielestäni tässäkin asiassa tulee pitää mieli avoimena, sillä jo nyt keskusjärjestöt tekevät runsaasti yhteistyötä, mutta myös päällekkäistä työtä: istutaan samoissa työryhmissä, komiteoissa, koulutuksissa ja seminaareissa sekä annetaan samanlaisia tavoitteita, lausuntoja ja yhteiskunnallisia linjauksia.  

 

Vanhala sanoi haastattelussa, että ”Silloin kun siivooja ja opettaja katsovat samaan suuntaan, sen (yhdistymisen) toteutuminen voi olla lähempänä”. Voin vakuuttaa, että kyllä opettaja ja siivooja katsovat samaan suuntaan eli molemmat haluavat saada parempaa palkkaa. Sekä opettaja että siivooja kuuluvat matalapalkkaisiin naisvaltaisiin ammattiryhmiin, joissa palkkataso ei vastaa työn todellista vaativuutta. 

 

Tämän takia onkin tärkeää, että uusi SAK:n puheenjohtaja pitäisi kärkitavoitteina samapalkkaisuusohjelman tavoitteiden toteutumista ja työn vaativuuden arvioinnin toteutumista kaikkien ammattialojen kesken yhtenäisellä arviointijärjestelmällä. Tavoitteena tulee myös olla työehtosopimusten yhtenäistäminen siten, että ne kohtelisivat nais- ja miesvaltaisia ammattialoja tasa-arvoisesti.  

 

Uuden puheenjohtajan ei tarvitse täyttää Lauri Ihalaisen suuria, ansiokkaasti astuneita saappaita, vaan hänen tulee ihan omin kengin olla kaikkien SAK:laisten liittojen tavoitteiden esille tuoja.

 

Uutta puheenjohtajaa eivät valitse vain teollisuusliitot, vaan merkittävässä asemassa valintatilanteessa ovat myös JHL:n valtuutetut. 

 

Tuija Linna-Pirinen

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n edustajiston puheenjohtaja

SAK:n valtuuston jäsen Hyvinkää

-------------------- 

 

Hyvinkään kaupunginvaltuusto 17.11.2008 § 101

Ryhmäpuheenvuoro/talousarvion käsittely: Tuija Linna-Pirinen, sos.dem.valtuustoryhmän puheenjohtaja

 

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuutetut

Ensi vuoden talouden arvioiminen on heikentyvässä taloustilanteessa hyvin hankalaa. Maailmanlaajuinen rahoituskriisi vaikuttaa kuntien talouteen, ja tulee näkymään verotulokehityksen heikkenemisenä ja korkomenojen sekä työttömyyden kasvuna.

 Maamme hallitus laskee nyt virheellisesti vain mittavien, parempituloisia suosivien veronalennuksien varaan, sillä kansainvälisen talouskriisin myllerryksessä veroelvytys menettää teränsä. Pelokkaat, epävarmaan tulevaisuuteen varautuvat ihmiset lisäävät säästämistä, joten ostovoiman kasvattaminen veronalennuksilla ei lisää kotitalouksien kulutusta. Sen sijaan veronalennukset toteutuessaan tulevat vähentämään valtion verotuloja pysyvästi yli kaksi miljardia euroa vuodessa.

Edessä on haasteellinen uusi valtuustokausi, jolla talouden ja verojen kasvu tullee olemaan totuttua alhaisempi, mutta palvelujen kysyntä ei tule vähentymään. Heikentyvä talouskehitys näkyy kuntataloudessa viiveellä ja voimakkaammin vasta vuonna 2010. Nopein vaikutus sillä on yhteisöveroon, joka muodostuu yritysten tuloksista. Nyt on todellakin aktiivisen elinkeinopolitiikan aika ihan oman kotikuntamme näkökulmasta katsottuna, jotta luomme edellytyksiä veropohjan vahvistumiselle.

 

Ennusteiden mukaan kuntien verotulojen kasvu on ensi vuonna keskimäärin 2,8 prosenttia. Arviossa on mukana veronalennusten vaikutus, joita ilman kasvu olisi 5 prosentin luokkaa.

 

Epävarmassa taloustilanteessa on kuitenkin erityisen tärkeää varmistaa se, ettei kunnallisia palveluja päästetä rapautumaan. Paniikkijarrutuksiin ja pikaleikkauksiin ei pidä mennä, sillä siitä seuraa vain lisää ongelmia.

 

Hyvinkään palvelut on pidettävä laadukkaina ja aidosti kaikkien kuntalaisten saatavilla. Niitä on kehitettävä yhteistyössä henkilöstön kanssa ja uusi toimintatapoja on haettava, vaikka niiden vaikutus ei heti näkyisikään. Yksityistäminen ja ulkoistaminen ovat yleensä huonoja pikalääkkeitä, sillä hätäisesti ja perusteettomasti hoidettuna ne johtavat uusiin ongelmiin ja arvaamattomiin lisämenoihin.

Kunnan oma työ kuntalaistensa hyväksi on pitkäjänteistä työtä. Tämä pätee niin koulutuksessa terveydenhuollossa, hoivapalveluissa, kulttuuri- ja nuorisotyössä kuin myös maankäytössä ja kunnallistekniikassa. Erityisesti hoito- ja hoiva- sekä opetuspuolella on pidettävä ennaltaehkäisevä työ arvossaan ja sitä on edelleen kehitettävä.

Tämän hetken päätökset kantavat vuosia eteenpäin, seuraaviin sukupolviinkin saakka. On vastuullista, halvempaa ja inhimillisempää ehkäistä ongelmia ennalta, kuin jatkuvasti hoitaa ja paikata niiden seurauksia. Kannattaa todellakin kehittää sellaisia tukitoimia, joilla voidaan katkaista ennalta varhaisen aikuisiän huonoon terveyteen johtava polku.

 Arvoisat valtuutetut,

olemme saaneet hyvät pohjatiedot talousarvioluvuista mm. kaupunginvaltuuston infotilaisuudessa, joten en lähde niitä toistelemaan, vaan menen suoraan talousarvion ongelmakohtiin.

Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mielestä perusturvan sosiaalipalveluiden tehtäväalueelta tehdyt sijaishuollon leikkaukset eivät ole realistisia verrattuna syyskuun lopun tilanteeseen, jolloin on jouduttu sijoittamaan useita uusia nuoria laitoksiin. Tehdyt talousarvioesitysleikkaukset edellyttäisivät esim. 9 vaativahoitoisen nuoren kotiuttamista laitoksista ennen vuoden vaihdetta. Nämä ovat pääsääntöisesti yli 12-vuotiaita nuoria, joilla on vakavia koulunkäynti-, päihde- ja mielenterveysongelmia.

 Koska sosiaalipalvelujen alueella tehdään merkittävää ennaltaehkäisevää työtä lastensuojelun, varhaisen tuen, perhe- ja kasvatusneuvonnan alueella, tulee valtuustoryhmämme tekemään talousarvioesityksen määrärahoihin lisäysesityksen.

Hyvinkään väkiluku kasvaa vuositasolla noin 350 – 450 asukkaalla, jolla on suora vaikutus palvelujen kysyntään. Väestön ikääntymisen myötä hoiva- ja hoitopalvelujen kysyntä lisääntyy ja palvelujen vaativuustaso kasvaa.

 Perusterveydenhuollon alueen määrärahaesitykseen valtuustoryhmämme tulee tekemään myös lisäysesityksen, sillä haluamme varmistaa mm. apuvälinepalvelujen toimivuuden, hoitotakuun toteutumisen, Verson toiminta-avustuksen, kriisipäivystyksen määrärahatarpeen ja laitoshuollon sijaistarpeen.

Koti- ja laitospalvelujen määrärahaesitykseen valtuustoryhmämme tulee esittämään lisäystä, jolla haluamme turvata sen, että vanhuksille, pitkäaikaissairaille ja vammaisille voidaan tuottaa itsenäistä selviytymistä ja omatoimisuutta tukevaa hyvää elämänlaatua ylläpitävää hoitoa, hoivaa ja palvelua.

 Esittämämme summan perusteena ovat mm. seuraavat: vammaispalvelulain muutoksen edellyttämät määräajat, Paavolan vanhainkodin dementiaosaston yöhoidon turvaaminen, infektio-osaston siivoustyö, avoryhmätoiminta kehitysvammaisten työkeskuksessa, kotihoidon kattavuuden parantaminen, valtakunnallisen suosituksen mukainen paikkatarve.

Varhaiskasvatuspalveluihin valtuustoryhmämme tulee esittämään myös lisää euroja, sillä haluamme varmistaa mm. seuraavat asiat: Kotihoidon tuen Hyvinkää-lisän maksaminen, päivähoitopaikkojen lisääminen vuodenvaihteen hakijoille, jotta lain edellyttämä subjektiivinen päivähoito toteutuisi.

Opetustoimen puolella valtuustoryhmämme haluaa turvata 0 – 21 -vuotiaiden palveluiden ja ennaltaehkäisevän kehittämistyön aloittamisen ja sen keskeisimmät resurssilisäykset ensi vuodelle.

Tämän takia tulemmekin esittämään perusopetuksen talousarvioesitykseen lisäyksiä seuraavin perustein:

·         Lasten ja nuorten ongelmien varhaiseen tukeen ja puuttumiseen 1 koulukuraattori 1.1.2009 lukien, Tämä toimi saatiin alkuun elokuussa Martin koulussa ja on osoittanut tarpeellisuutensa. Lisäksi uutena vakanssina sosiaaliohjaaja 1.8.2009 lukien.

·         Nuorten mielenterveys- ja päihdepulmiin matalan kynnyksen peruspalvelutasoinen tuki, vakanssilisäyksenä ½ koulupsykologi 1.8.2009 lukien.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen ja ennaltaehkäisevään työhön tarvitaan nykyistä enemmän pitkäkestoisempaa ja johdonmukaisempaa tukea ja moniammatillisia palveluja. Ongelmia tulee ennalta ehkäistä nykyistä tehokkaammin viemällä tukea nuorten elinympäristöihin: kotiin, päivähoitoon, kouluun ja vapaa-ajan toimintoihin. Nuorten hyvinvointia voidaan vahvistaa vain rakentamalla kattava turvaverkko lähiyhteisöistä viranomaistyöhön.

Erittäin hyvä asia talousarvioesityksessä on se, että perusopetuksen ryhmäkokoja tullaan pienentämään joustavasti tavoitteena vuosiluokille 1-2  20 – 25 oppilasta, vuosiluokille ja 3-6  20 oppilasta. Tämän johdosta syyskaudesta 2009 palkataan lisää 4 luokanopettajaa.

Arvoisat valtuutetut, kaupunginjohtaja Raimo Lahti on tuonut esille, että uusi kaupunginhallitus nimeäisi heti toimintansa aloitettuaan talouden seurantaryhmän, joka heti jokaisen kuukausiraportin valmistuttua kokoontuisi tekemään arvionsa kaupungin talouden kehityksestä sekä tekemään esityksiä talouden parantamiseksi. Työryhmään kuuluisivat kaupungin poliittinen johto ja virkamiesjohto. Pidämme tätä esitettyä uutta toimintamallia hyvänä, mikäli kaikki todellakin sitoutuvat työhön ja yhteisiin päämääriin.

Valtuustoryhmämme tulee esittämään ponnen uudesta toimintamallista, jossa ottaisimme käyttöön ns. ”rullaavan talousarvion”. Tämä tarkoittaa valtuuston osalta käytännössä sitä, että 4 kertaa vuodessa, aina osavuosikatsauksen valmistuttua, paneutuisimme ja käsittelisimme valtuustossa talousarviotilannetta ja tekisimme tarvittavat päätökset ja ratkaisut. Näin valtuusto ottaisi sille kuuluvan johtavan roolin talousarvioseurannan ja –toteutumisen suhteen, ja olisi myös koko ajan tilanteen tasalla. Tätä uutta valtuuston toimintatapaa tukisi hyvin talouden seurantaryhmän työskentely.

 Tärkeää on, että pystyisimme seuraamaan tilannetta ja tekemään päätöksiä sekä kuntalaisten palvelutarpeen että taloudellisen tilanteen näkökulmasta viiveettä. Lähtökohtanahan meillä jokaisella pitäisi olla kuntalaisten hyvinvointi.

 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

JHL:n edustajiston kokous- ja koulutuspäivät 5. – 6.11.2008 Korpilampi

Puhe: JHL:n edustajiston puheenjohtaja Tuija Linna-Pirinen

 Hyvät ammattiyhdistystoverit

 

 Vaalit on käyty ja maassa on kaikki hyvin. Vai onko? Kokoomus nousi ensimmäistä kertaa suurimmaksi kuntapuolueeksi. Veikkaan, että seuraavat 4 vuotta tulevat olemaan hyvin haasteelliset erityisesti kuntasektorille ja ennen kaikkea kuntien ja kuntayhtymien tukipalveluhenkilöstölle.  

 

Kokoomuksen ja vihreiden menestys nimittäin saattaa johtaa siihen, että tulevina vuosina kuntien omana työnä tuotettua palvelutoimintaa pyritään entistä määrätietoisemmin yksityistää sekä siirtää kolmannelle sektorille.  

 

Kunnissa ja kuntayhtymissä painiskellaan parhaillaan talousarvioiden laatimisen parissa. Ensi vuoden talouden arvioiminen on heikentyvässä taloustilanteessa hyvin hankalaa, sillä se on tietynlainen välivuosi siirryttäessä korkeasuhdanteesta laskusuhdanteeseen. Maailmanlaajuinen rahoituskriisi ei voi olla vaikuttamatta kuntien talouteen, vaan se tullee näkymään verotulonkehityksen heikkenemisenä ja korkomenojen kasvuna ja myös työttömyyden kasvuna.  

 

Ihan samalla vakavuudella kuin kunnissa parhaillaan pohditaan tulevien vuosien taloutta ja taloussuunnitelmia tulee meidän näiden kahden kokous- ja koulutuspäivän aikana pohtia ja suunnitella ennakkoluulottomasti JHL:n koko edunvalvontaketjun sisältöä, tehostamista ja saumatonta toimivuutta.  

 

Samalla meidän tulee etsiä toimivia ja kestäviä ratkaisuvaihtoehtoja JHL:n tulevien vuosien talouden haasteisiin. Olen aiemmissakin puheissani tuonut esille sen, että edunvalvontaketjumme päällekkäisyyksiä tulee poistaa sekä taloudellisia ja henkilöresursseja kohdentaa aktiiviseen ja oikeaan edunvalvontatyöhön.  

 

On voimien haaskausta, mikäli sekä yhdistyksissä, yhteisjärjestöissä ja aluetoimistoissa että myös liiton pääkallonpaikalla painiskellaan samojen, samantapaisten asioiden parissa. Työnjakoa tuleekin nyt selkeyttää ja päällekkäisyydet poistaa. Mielestäni tällä hetkellä JHL:ssä tuhlataan liikaa taloudellisia ja henkilöresursseja mm. siihen, että usea eri taho järjestää koulutustarjontaa paikallisesti, alueellisesti ja liittotasolla.

 

Olen sitä mieltä, että koko koulutustoiminnan keskittäminen toisi pitkässä juoksussa merkittäviä säästöjä. Tämän ei suinkaan tarkoita sitä, että me kävisimme koulutuksessa vain yhdessä paikassa. Vaan sitä, että kaikki tarjouspyynnöt ja järjestelyt voitaisiin hoitaa keskitetysti.  

 

Liittomme perustehtävä on jäsentemme edunvalvonta. Edunvalvonta tarkoittaa jäsenten toimeentulon parantamista, työsuhdeturvan takaamista ja työelämän laadun kehittämistä. Yhdistyksiemme tuleekin kohdentaa voimavaransa tähän kaikkein tärkeimpään eli jäsenistön edunvalvonnan kehittämiseen ja tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen.  

 

Liiton taloudellisen perustan eli jäsenmaksujen tulisi olla varsinaisen toiminnan rahoittamismuoto. Näin ei kuitenkaan JHL:ssä ole, vaan sijoitustoiminnan tuloja käytetään varsinaisen toiminnan rahoittamiseen. Elämme siis taloudellisesti epävarmalla pohjalla.  

JHL palauttaa suhteessa muihin liittoihin tuntuvan osan jäsenmaksuista yhdistyksille. Mielestäni jäsenmaksupalautusten suuruutta tulee järkevästi miettiä jo nyt, ja tehdä ratkaisuja ensi vuoden aikana. Rahavarat ovat rajalliset ja ne tulee kohdentaa siten, että niistä on nimenomaan koko jäsenistömme edunvalvonnan kannalta mahdollisimman suuri hyöty. Toivon, että me kaikki täällä olevat, liittomme toimintaa ohjaava korkein johto, otamme nyt tämän taloudellisen haasteen vakavasti.

 Palaan vielä kunnallisvaaleihin ja vaalikampanjointiin. Näissä vaaleissa SAK oli turhankin hiljaa, mutta JHL teki mielestäni hyvää kampanjatyötä. Mutta edelleenkin erityisesti oikeistopuolueet ja yrittäjäjärjestöt arvostelevat voimakkain sanoin ammattiyhdistysliikkeen näkymistä vaalityössä. Sekä myös niitä ehdokkaita, jotka työskentelevät julkisella sektorilla. Kuitenkin suomalainen yhteiskunta rakentuu poliittisten voimasuhteiden mittaamiselle ja sitä kautta tapahtuvaan edunvalvontaprosessiin.

 

Mielestäni erilaisten intressitahojen aseman mittaaminen on hyvin demokraattinen tapa toimia. Ammattiyhdistysliike ei voi olla poliittisen toiminnan ulkopuolella, koska toiminta koskee työehtosopimuspolitiikkaa. Ja keskeinen edunvalvontalinjammehan on vaikuttaminen eduskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon. Myöskään kuntatyöntekijä ei voi eikä saa olla poliittisen toiminnan ulkopuolella, koska jokaisella on oikeus vaikuttaa yhteiskunnallisesti yhteisiin asioihimme. Järjestäytymisaste on Suomessa edelleenkin erittäin korkea, mutta selkeitä ongelmia on erityisesti nuorten järjestäytymisessä.

 

Toimintamuotojamme tulee nyt uudistaa siten, että saamme nuoria mukaan, ja että nuoret saavat riittävästi keskustelu- ja vaikutusmahdollisuuksia järjestötoimintaan, jossa luomme pohjaa tulevaisuuden edunvalvonnalle.  Julkiselle sektorille työhön tulevien pitäisi pystyä kokemaan, että ammattiyhdistysliike, ja nimenomaan JHL, tekee hyvää edunvalvontatyötä ja vaikuttaa sekä poliittiseen päätöksentekoon että työnantajien toimintaan.  

 

Meidän tulee yhdessä kehittää liittoamme vahvana edunvalvojana sekä suunnan näyttäjänä. Pidetään tämä mielessämme huomisessa työkonferenssipäivässä. Meidän tulee tehdä sellaisia ratkaisuja, joihin jäsenistö voi olla tyytyväinen, sillä JHL:n jäsenten tulee saada Suomen parasta edunvalvontaa. Ja meidän täällä olevien tulee olla Suomen paras edunvalvontaporukka. 

 

Hyvät toverit, toivotan teille kaikille antoisia kokous- ja koulutuspäiviä.

 

 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ 

Julkiset palvelut vai yksityistäminen?

 

Julkisten palvelujen lähtökohtana ovat kuntalaisten tarpeet, ei markkinaperusteinen kysyntä. Siksi toiminta on pitkäjänteistä ja voittoa tavoittelematonta, ja palvelutarjontaa ohjaavat yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja turvallisuuden arvot.

 

 Yksityiset palvelut sopivat täydentämään kunnallista palvelutuotantoa, jos kunnan omat resurssit eivät riitä tai jos kyseinen palvelutarve ei ole jatkuva. Kunnallisen palvelutuotannon siirtäminen kokonaan yksityisten käsiin on kuitenkin riskipeliä.

 

 Mikäli yksityisiä ostopalveluja lisätään, kasvaa helposti pitkien kumppanuussopimusten määrä, jolloin palvelutuotannon resurssit sidotaan entistä tiukemmin ja pidemmiksi ajoiksi. Tällöin joudutaan helposti tilanteeseen, jossa palvelutuotantoa ohjaa sopimuksilla sovittu tarjonta eikä niinkään palvelujen tarve ja kysyntä.

 

 Kokoomuksen ja muidenkin oikeistopuolueiden ajama palvelujen itsetarkoituksellinen yksityistäminen ei ole millään lailla hyväksyttävää. Julkiset pavelut ovat hyvinvointimme kivijalka, jota ei saa murentaa.   

Tuija Linna-Pirinen, SDP, Hyvinkää  

 ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mikä on hyvän ehdokkaan mittari?

(Julkaistu Aamupostissa 22.10.2008) 

Toimittaja Matti Marjamäki analysoi, vaikkakin huumorilla, (AP 18.10.) ehdokkaiden vaalimainoksia.  

 Aamupostissa, kuten muissakin lehdissä, pienikin mainos maksaa melkoisesti. Monella ehdokkaalla ei ole käytettävissään suuria määriä omia (tai rahoittajien) euroja. Pienessä vaalimainoksessaan ehdokas yrittää viestittää äänestäjille edes jotain arvomaailmastaan ja niistä asioista, joiden eteen haluaa tehdä työtä. Marjamäki koki mainoksissa huonoksi mm. sanat ”elämänlaatua” ja ”hyvä asua ja yrittää”. Mutta ”vatsat” taas kelpasivat hyvinkin.

Tähänkö on todellakin tultu viestinnän arvomaailmassa? Pitääkö asiapitoiset vaalimainokset heittää roskakoriin ja ryhtyä tekemään hömppämainoksia, joissa ei ole mitään ehdokkaan arvoihin perustuvaa viestiä? Ja ovatko hyviä vain ne ehdokkaat, joiden kukkaro kestää suurten vaalimainosten julkaisun?

Toivon, että ehdokkaita ei jaettaisi hyviin ja huonoihin pelkkien mainosten ja mainoksissa olevien sanojen perusteella. Toivon, että äänestäjät ottaisivat myös ihan oikeasti selvää meistä ehdokkaista ja tekemisistämme.

Kannattaako äänestää sellaista ehdokasta, joka ei ole nelivuotisen valtuustokauden aikana avannut kokouksissa suutaan muuhun kuin haukotukseen?  Kannattaako äänestää poliitikkoehdokasta, joka vain vaalien alla innostuu kirjoittamaan lehteen? Kannattaako äänestää ehdokasta, joka on ollut poissa suurimmasta osasta lautakunnan kokouksista? Kannattaako äänestää loikkaria, joka on jo kerran tai useamminkin pettänyt äänestäjänsä loikkaamalla puolueesta toiseen?

Mikä sitten on hyvän ehdokkaan mittari? Arvion tietenkin tekevät äänestäjät. Mutta toivottavasti arviointiin vaikuttavat ehdokkaan todellinen arvomaailma ja todellinen työ hyvinkääläisten hyväksi.

Kiitos Aamupostille ”Vaalikynä”-palstasta, jossa ehdokkaiden kirjoituksia julkaistaan runsaasti.

Tuija Linna-Pirinen, SDP 

   ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I have a dream 

(Julkaistu Aamupostissa 16.10.2008)

Ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King Jr:n kuuluisa puhe presidentti Abraham Lincolnin muistomerkillä 1963 alkoi sanoin ”I have a dream” (minulla on unelma). Sanonnasta tuli maailmankuulu ja niin tuli myös Kingin työstä kansalaisoikeuksien vaatimiseksi ja tunnustamiseksi kaikille ihmisille.


Vuonna 1964 Yhdysvaltain lainsäädäntöön lisättiin kansalaisoikeuslaki ja 1965 äänioikeuslaki. Ilman kovaa työtä, vahvaa ideologista näkemystä ja kansalaisten mukaan tuloa Kingin unelma ei olisi toteutunut. Nyt yli 40 vuoden kuluttua, kun USA:n demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaana on
Barack Obama, on toteutunut se, mitä King ei ehkä hurjimmissakaan unelmissaan uskonut. Marraskuussa Yhdysvaltain presidenttinä saattaa olla Obama.

Unelmat vaativat joskus suuria uhrauksia tullakseen todeksi. Mutta ilman unelmia ei ole parempaa huomista, ilman unelmia ei ole iloa eikä rakkautta. Ilman tahtoa ja kovaa työtä ei unelmia voi toteuttaa.

Meillä sosialidemokraateilla on unelma Reilun pelin Hyvinkäästä, jossa jokaisen on hyvä elää, asua, tehdä työtä, yrittää. Jossa huolenpidon mittari ei saa olla euro, vaan hyvä elämä. Jossa ketään ei jätetä yksin. Tämän unelman toteutumiseksi me lupaamme tehdä lujasti työtä.

Kunnallisvaalien ajankohta on nyt käsillä. Varsinainen äänestyspäivä on sunnuntai 26.10.

Silloin valitaan Hyvinkään kaupunginvaltuustoon 51 erilaista ihmistä, joiden tehtävänä on yhteistyössä saattaa todeksi hyvinkääläisten unelmia ja toiveita. Löytää ne parhaat keinot, joilla mahdollistetaan hyvä elämä Hyvinkäällä.

 

Toteuta unelmaasi: käytä ääntäsi, äänestä sosialidemokraattia!

 

Tuija Linna-Pirinen

 ----------------------------------------------------------------------------------------------------

Laadukkaat työpaikat ovat palvelujen kehittämisen ydin

(julkaistu Aamupostissa 14.10.2008)  

Kuntalaisten turvallisuus laajasti ymmärrettynä voidaan luoda vain julkisilla palveluilla. Ne tuovat kuntalaisten elämään taloudellista, fyysistä ja henkistä hyvinvointia pitkäjänteisesti.  

 

Kuntatyöntekijät kokevat yleensä työnsä mielekkääksi suuresta kuormituksesta huolimatta. Koetaan, että työ on tärkeää. Mutta ylikuormitus uhkaa työtehtävien hyvää hoitamista ja lisää henkisiä paineita. Lisäksi koettu työpaikkakiusaaminen ja henkinen väkivalta ovat lisääntyneet erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa.    Kunnat ja kyntayhtymät eivät tule pärjäämään kilpailussa osaavasta työvoimasta, jos ei paranneta oleellisesti työantajapolitiikkaa ja tarjota vakituisia työsuhteita pätkätöiden sijaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sijaisjärjestelyihin, sillä sijaistenkin tulee olla pääsääntöisesti pysyvässä työsuhteessa ja toimia eräänlaisena työvoimapoolina, ns. vakituisena varahenkilöstönä.  

Vain laadukkaissa työpaikoissa henkilöstöllä on halu ja mahdollisuus tehdä työssä parastaan. Se on palvelujen kestävän kehittämisen ydin. Työpaikkojen laatu on ratkaiseva tekijä myös siinä, että kuntiin ja kyntayhtymiin saadaan työntekijöitä jatkossakin.

 

Hyvinkään poliittisten päättäjien ja virkamiesjohdon on nyt panostettava työntekijöiden hyviin työolosuhteisiin, yksilöllisiin työaikajärjestelyihin, ammatilliseen kehittämiseen ja vaikutusmahdollisuuksiin. Työtekijät eivät saa olla vain lukuina mainittu ”kasvava menoerä” talousarviossa.

 

Erityisen tarkasti tulee nyt miettiä, miten hyvistä tuloksista palkitaan. Palkitsemis- ja kannustusperusteiden tulisi olla yhteisesti hyväksyttyjä ja sellaisia, joiden toteutumista voidaan seurata ja joihin työntekijät kokevat voivansa vaikuttaa. Palkitsemisen tulisi ohjata tekemään oikeita asioita, eikä aiheuttamaan ristiriitoja työyhteisössä.

 

Työn vaativuuden arviointijärjestelmä (TVA) tulee myös saada yhteisesti sopimalla viimeinkin kuntoon, jotta oikeudenmukainen palkkataso kuhunkin työtehtävään voitaisiin määritellä.

 On muistettava, että laadukkaasti ja tehokkaasti tuotetut kunnalliset palvelut edellyttävät myös laadukkaita työpaikkoja.   

 

Tuija Linna-Pirinen 

 

------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Hyvinvointi kuuluu kaikille, raha ei saa ratkaista

 

Lokakuun kunnallisvaaleissa on paljon pelissä palvelujen ja työpaikkojen muodossa. Ei ole sama ketä äänestät. Vaaleilla ratkaistaan voimasuhteet, joilla kunnissa ja kuntayhtymissä päätetään palvelutuotannon tulevaisuudesta. Vaaleilla vaikutetaan myös siihen, jatkuuko valtakunnan politiikassa ohjelmallisen ulkoistamisen ja hyvinvointivaltion alasajo.

 

Äänestäjiä varmasti hämmentää se, että kaikki puolueet tuntuvat nyt puolustavan julkisia palveluja. Mutta taustalla on selkeitä eroja: tuotetaanko palvelut pääosin omana työnä vai ulkoistamalla ne voitontavoittelun välineiksi?

 

Haluan olla vaikuttamassa siihen, että tasa-arvoisia kuntapalveluja ei ulkoisteta ideologisin perustein. Raha ei saa ratkaista. Sillä ulkoistamispelissä on mukana myös työntekijöiden asema, palkka, työehdot sekä palvelujen laatu, turvallisuus ja saatavuus.

 

Olemme kulkemassa nyt pienin askelin ja ehkä huomaamattakin hyvinvointivaltion rajoille. Monille se on myös tietoinen tavoite, vaikka sitä ei ääneen vaalien alla sanotakaan. Yhtä tietoinen valinta, kuin aikanaan oli esimerkiksi peruskoulun, päivähoitolain tai kansanterveyslain vastustaminen. Siis niiden asioiden vastustaminen, joita sosialidemokraatit ovat pitäneet ja pitävät edelleen tärkeinä hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareina.

 

Tasa-arvoa tavoittelevan hyvinvointimallimme perustana on kaikkien saatavilla olevat laadukkaat julkiset palvelut. Haluan olla kehittämässä julkisia palveluja siten, että henkilöstön osallistuminen kehitystyöhön aidosti toteutetaan. Sillä se on myös taloudellisin vaihtoehto.

 

Kansakuntien elintasokilvassa Suomi on noussut kärkisijoille. Kunnalliset hyvinvointipalvelut ovat se selkäranka, joka kannattelee sekä kansalaisten hyvinvointia että liike-elämän kilpailukykyä.

 

Lokakuun kunnallisvaaleissa suuri kysymys hyvinvointipalvelujen lisäksi on äänestysinnokkuus. Se on demokratian tärkeä osoitin ja usein myös vaikuttaa vaalien lopputulokseen eli siihen, ketä tulee valituksi.

 

Haluan, että yhteisen hyvinvointimme perustasta pidetään huolta jatkossakin. Jokainen meistä voi omalta osaltaan kohottaa äänestysaktiivisuutta keskustelemalla kuntapalvelujen tärkeistä kysymyksistä lähipiirissä, työpaikoilla, kotona ja ystävä- ja harrastusporukoissa.

 

Tuija Linna-Pirinen

 

  

--------------------------------------------------------------- 

Ihmisen tekemälle hoivatyölle ei ole korvikkeita

(julkaistu Aamupostissa 9/2008)

  

 

Suomalaisten hyvinvoinnin perusta on toimivissa julkisissa palveluissa. Kuntien työntekijät ja viranhaltijat ovat vahvasti sitoutuneet tuottamaan hyviä palveluja.

 

On ikävää lukea yleisönosastolta sellaisia kirjoituksia, joissa syytetään palveluja antavia työntekijöitä huonosta hoivasta tai hoidosta. Hoivapalvelujen ammattilaiset ovat osaavia ja koulutettuja, mutta hyvään hoitoon ja hoivaan tarvitaan myös aikaa. Ihmisen tekemälle hoivatyölle ei löydy korvikkeita.

 

Aamupostissa on kovasti käyty keskustelua Merja Suomisen tekemästä vanhusten ravitsemustutkimuksesta. Toivottavasti keskustelun myötä syntyy myös päätöksiä ja tekoja.

 

Olin kuuntelemassa 9.9., kun Suominen esitteli tutkimuksensa tuloksia. Petyin hieman tutkimuksen suppeaan esittelyyn. Mutta selkeästi tuli esille, että kuntien tulisi palkata ikääntyneiden ravitsemukseen perehtyneitä ravitsemussunnittelijoita - ja terapeutteja, joita käytettäisiin arvioimaan ja toteuttamaan ravitsemuskuntoutusta.

 

Aion henkilökohtaisesti vaatia kaupungin talousarviokäsittelyn yhteydessä tänä syksynä, että edellä mainittu asia tulee huomioiduksi. Kaiken kaikkiaan vanhusten hoiva- ja palvelutarve tulee nyt perusteellisesti käydä läpi ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

 

Ikääntyneiden elämänlaatua tutkinut geriatri Kaisu Pitkälä pitää luontaista vuorokausirytmiä ja kodinomaista ruokailua tärkeinä elämänlaadun tekijöinä. Henkilökunnan niukka mitoitus kuitenkin uhkaa suomalaisten vanhusten ravitsemusta. Ongelmat liittyvät siihen, kuinka usein ja miten ruokaa tarjotaan.

 

Henkilökunnan mitoitus on Suomessa keskimäärin 0,6 hoitajaa vanhusta kohden, kun muualla Euroopassa hoitajia on keskimäärin yksi vanhusta kohden. Hyvinkään vanhainkotien henkilöstömitoitus on tällä hetkellä seuraava: Paavolan vanhainkoti 0,61, Kauniston vanhainkoti 0,61, Sahanmäen palvelukeskus 0,66. Lisäksi on vahvistettu yöhoitoa Paavolan vanhainkodin dementiayksikön osalta.

 

Ihmettelen oikeistokellokkaiden Tuula Vanhatalon (kok) ja Pasi Vuokon (kesk) määrärahavastaisia kirjoituksia (AP 12.9.) vanhustenhuoltoon. Sillä henkilöstömitoituksen korjaaminen hyvälle 0,7 - 0,8 tasolle vaatii taloudellisia resursseja. Ikääntyvien, yli 65-vuotiaiden hyvinkääläisten määrän kasvu on tällä hetkellä lähes 3 %. Pelkästään palveluiden kattavuusarvojen säilyttäminen entisellä tasolla merkitsee 3 - 4 työntekijän lisäämistä kotihoitoon ja noin 10 tehostetun asumispalvelupaikan ostamista vuosittain.

 

Kaupunginhallituksen kokoukseen on 22.9. tulossa perusturvalautakunnalta lisämäärärahaesitykset. Mm. vanhusten ja vammaisten palvelujen talousarvio on ylittymässä arvion mukaan 1,4 miljoonalla eurolla. Sosialidemokraattinen ryhmä aikoo hyväksyä perusturvan lisämäärärahaesitykset.

 

Monille palveluille on asetettu valtakunnallisia laatusuosituksia, jotka korostavat eettisten arvojen ja periaatteiden toteutumista palveluiden tuotannossa. Nuorten ohella myös vanhukset tarvitsevat selvät oikeudet ja lupauksen siitä, että he saavat ansaitsemansa palvelut.

 

Me sosialidemokraatit aiomme jatkossakin pitää huolta yhteisen hyvinvointimme perustasta. Sijoitus hyvinvointipalvelujemme viisaaseen kehittämiseen on samalla sijoitus hyvinkääläisten tulevaisuuteen.

 

Tuija Linna-Pirinen

Kaupunginvaltuutettu, SDP

Hyvinkää

 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

Laitoksia, tilaajia ja tuottajia

 Julkaistu Motiivi-lehdessä 3/2008 

 

Tuoreimpien tilastojen (v. 2006) mukaan kunnallisia liikelaitoksia on yhteensä 147 ja ne toimivat 20 eri toimialalla. Myös oma työnantajani, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) on alkanut pilkkoa tukipalveluja lukuisiin kunnallisiin liikelaitoksiin. Näiden kymmenkunnan liikelaitoksen tulee hoitaa tehtäväänsä liiketaloudellisten periaatteiden ja tilaaja-tuottajamallin mukaisesti.   

 

Mikä on kunnallisten liikelaitosten asema tulevaisuudessa?

 

Maanteiden rakentamiseen ja ylläpitoon keskittyvä Destia (ent. valtion Tieliikelaitos) muuttui valtion omistamaksi osakeyhtiöksi vuoden vaihteessa. Taustalla oli EU:n tekemä päätös, jonka mukaan valtion liikelaitos ei voi toimia avoimesti kilpailluilla markkinoilla, joissa on useita yrittäjiä. EU katsoo, että valtion liikelaitos voi vääristää kilpailua, jos sillä on etuja, joita osakeyhtiöillä ei ole.

 

EU:n kannan mukaan julkisesti omistettu liikelaitos nauttii laitonta julkista tukea, koska se ei voi käytännössä mennä konkurssiin ja sen tuloksesta ei tarvitse maksaa yksityisten yhtiöiden tavoin veroa.Edellä olevan takia Suomen hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti helmikuun alussa jäädyttää Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n liikelaitostamisen toistaiseksi.

 

EU:n kannan tultua julki on myös kunnissa herännyt huoli siitä, että kunnallisten liikelaitosten asema joutuisi puntariin ja seurauksena olisi mahdollisesti yhtiöittämisiä. Kuntaliitossa onkin nyt ryhdytty selvittämään kunnallisten liikelaitosten asemaa asiantuntijaryhmissä. Selvittelytyössä tutkitaan, millaisia toimintatapoja liikelaitokset noudattavat, toimivatko ne kunta-alan sisällä vai päällekkäin ja kuinka paljon markkinoiden kanssa.   

 

Onko tilaaja-tuottajamalli loppuun asti pohdittu?   

 

Tilaaja–tuottajamallissa tilaajan tehtävänä on selvittää palvelutarve sekä yleisellä että yksilötasolla. Samoin sen on määriteltävä tavoiteltava palvelutaso. Halutusta palvelutasosta ja -kokonaisuudesta riippuu ostettavien palveluiden määrittely.

 

 Tilaajaorganisaation on kuitenkin helppo unohtaa, että julkisen sektorin toiminta on valintojen tekemistä poliittiselta arvoperustalta, ei puhdasta liikeyrityksen johtamista. On jopa arvioitu, että tuotantotavan muuttamisella kunnan/kuntayhtymän johto sälyttää vanhojen virheittensä taakan pitkälti sen organisaatioportaan kannettavaksi, jolla ei aiemmin ollut mahdollisuutta vaikuttaa toimintojen suunnitteluun ja johtamiseen. Se organisaatioporras, jonka virheitä tilaaja–tuottajamallilla pyritään korjaamaan, siirtyy suojattuun asemaan tilaajiksi.   

 

Jotkut kunnat ovat luopuneet tilaaja-tuottajamallista lähinnä siksi, että se on lisännyt kustannuksia. Toimiakseen tilaaja-tuottajamalli vaatii tilaajapuolella kahdenlaista osaamista: tietoa ja näkemystä, mitä ostetaan sekä tietoja ja osaamista, miten ostetaan.  

 

Nyt kuitenkin esimerkiksi HUS:ssa kaikki alansa osaajat on palkattu tuottajaliikelaitosten palvelukseen mm. HUS-Desikossa (=laitos- ja välinehuolto) ja HUS-Raviolissa (=ruokahuolto). Osaajia ei jäänyt tilaajan, emoyhtymän, palvelukseen. Jatkossa osastoille/työyhteisöille tukipalveluja antaa kymmenkunta eri liikelaitosta.  

 

Mielestäni tuotteistaminen ja tilaaja-tuottajamalli lisäävät palvelujen eriytymistä, joustamattomuutta ja byrokratiaa. Toimintojen pilkkoutuminen luo raja-aitoja ja yhteisöllisyys kärsii. Työaikaa kuluu siihen, kun lähettelemme laskuja toinen toisillemme antamistamme sisäisistä palveluista.   

 

Miksi yleensä pitää perustaa liikelaitoksia?   On muitakin mahdollisuuksia oman palvelutuotannon organisointiin kuin liikelaitos- tai osakeyhtiömuoto.   

 

Esimerkiksi nettobudjetointi sopii hyvin niille yksiköille, joiden toiminta ei ole luonteeltaan liiketoimintaa ja jotka kattavat lähinnä sisäisin veloituksin pääosan omista kustannuksistaan. Nettobudjetoinnin etuna on mahdollisuus lisätä yksikön joustavuutta toiminnan järjestämisessä siten, että yksikkö on osa kaupungin toimialaorganisaatiota ja että yksikkö on toimialan suorassa ohjauksessa ja valvonnassa.   

 

Taseyksikkö taas on kirjanpidollisesti itsenäisempi ja liikelaitosmaisempi kuin nettobudjetoitu yksikkö. Sillä olisi siis oma tase ja sen tuloslaskelman kaava poikkeaa hieman talousarvion tavallisen tehtäväalueen tuloslaskelmasta.   

 

Muodostamalla nettobudjetoituja tai taseyksiköitä vältyttäisiin ”liikelaitosbyrokratialta” ja mahdolliselta EU:n kannanottouhalta.  

 

Tuija Linna-Pirinen

Pääluottamusmies, HUS

JHL:n edustajiston puheenjohtaja  

 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------  

  

Pienemmät ryhmäkoot ja riittävä henkilöstö perusopetukseen ja päivähoitoon

 (Julkaistu Aamupostissa) Hyvinkään kaupunginvaltuusto käsitteli kokouksessaan 16.6. 2008 perusopetuksen ryhmäkokoja.  Luokkakokoja pienentämällä luokanopettajalle tarjoutuu nykyistä parempi mahdollisuus oppilaan tukemiseen tavallisella luokalla.

 

 

Luokkakokojen pienentäminen on myös Hyvinkäällä meneillään olevan 0-21 –vuotiaiden palveluiden kehittämisen hengen mukaista. Painopiste tulisi olla varhaisessa tuessa ja peruspalveluiden vahvistamisessa. Suurin vaikuttavuus ryhmäkoolla on alkuopetusvaiheessa, jossa opettajan mahdollisuus yksilölliseen tukemiseen voi parhaiten ehkäistä oppimisvaikeuksia ja mahdollista raskaampaa tuen tarvetta.

 

 

 Nykyiseen tilanteeseen helpotusta ovat tuoneet erityisesti alkuopetukseen ohjatut jakotunnit, joiden avulla luokka on voitu muutamien viikkotuntien ajaksi jakaa kahdeksi ryhmäksi.   

 

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä kannattaa perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämistä.  Ryhmäkokoja tulee kuitenkin pienentää hallitusti ja joustavasti lukuvuodesta 2009 – 2010 alkaen. Mikäli asiassa edettäisiin hätiköiden ja välittömästi kautta koko perusopetuksen, syntyisi sen seurauksena melkoisesti mielipahaa aiheuttavia oppilassiirtoja koulusta toiseen. Koulujen tilat ovat rajalliset ja nykyiset tilat eivät saatujen selvitysten mukaan riitä yhtäaikaiseen ryhmäkokojen pienentämiseen koko perusopetuksessa.   

 

Tämän takia kaupunginvaltuutettu Seija Saukkonen-Hämäläinen (sd) tekikin sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puolesta kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.6. seuraavanlaisen ponnen: ”Sivistystoimessa tulee selvittää syksyn 2008 talousarviokäsittelyyn mennessä, mitä kustannusvaikutuksia mm. henkilöstö- ja tilaresurssitarpeiden osalta syntyy, jos kaikilla Hyvinkään alakoululuokilla, luokat 1-6, siirryttäisiin rajaamaan joustavasti lukuvuodesta 2009-2010 alkaen ryhmien koko 20 oppilaaseen/ luokka.”  Sosialidemokraattien tekemä ponsiesitys hyväksyttiin kokouksessa yksimielisesti.  

Lapsen myöhempään elämään vaikuttavat eniten ensimmäiset vuodet. Turvallinen päivähoito on yksi elämän peruspilareista. Päivähoitolain uudistaminen oli edellisen maamme hallituksen hallitusohjelmassa ja myös nykyisessä.

 

 

Lehdissä on ollut keskustelua siitä, että STM:ssä ollaan ehdottamassa päivähoitoasetukseen muutosta, joka mahdollistaa lapsen siirtymisen osapäivähoidosta kokopäivähoitoon ilman erillistä hakuaikaa, jos hoidon tarpeen muutoksen syynä on vanhemman työllistyminen tai opiskelu.

 

 

Valtioneuvosto esittää, että näissä tapauksissa päiväkodeissa työntekijöiden ja lasten välisistä suhdeluvuista voitaisiin poiketa tilapäisesti. Nykyisen päivähoitoasetuksen mukaan kunta voi päiväkodeissa poiketa säädetystä suhdeluvusta, jos lasten keskimääräiset hoitopäivät ovat jatkuvasti huomattavasti vähäisemmät kuin toimintapäivät. Poikkeaminen voi tapahtua siten, ettei lapsia ole muutoin kuin lyhytaikaisesti yhtä aikaa hoidossa enempää kuin kokonaissuhdeluku edellyttää.Valtioneuvoston esitys on hämmentävä, sillä se poikkeaa siitä, mistä on jo pitkään keskusteltu eli ryhmäkokojen pienentämisestä.

 

 

Mielestäni lasten ja kasvatushenkilöstön suhdelukua muutettaessa tulisi yhdistää niin lasten, henkilöstön kuin työelämänkin tarpeet eikä asettaa niitä vastakkain. Hyvä ratkaisu voisi olla se, että päiväkotien käyttöaste säädettäisiin laissa maksimissaan 80 prosenttiin ja henkilöstön määrä 100 prosenttiin. Näin syntyisi tarvittavaa joustovaraa sekä puskuria yllättäviä hoitotarpeita ja henkilöstötilanteita varten.

 

Tuija Linna-PirinenKaupunginvaltuutettu (sd)Hyvinkää

------------------------------------------------------------------------

Ootsä mun kaa?

 (Julkaistu Aamupostissa)

Suomessa kuntaliitokset etenevät hitaasti ja rutisten. Vuoden 2009 alussa tapahtuu 32 yhdistymistä, joissa yhdistyviä kuntia on yhteensä 99. Kuntamäärä vähenee siis 67:llä. Tällä hetkellä on lisäksi käynnissä 12 kuntaliitosselvitystä, joissa on mukana 31 kuntaa.

 

Talousalueemme kuntien (Hyvinkää, Riihimäki, Hausjärvi, Loppi) kuntaliitosta koskeva selvitystyö koskettaa yhteensä 88.300 asukasta. Selvitysmiehen mukaan talousalueemme kuntien tulisi 1. vaiheessa valmistella yhdistyneen kaupungin visio kasvumalliksi, ja 2. vaiheessa palata yhdistymisneuvotteluihin tavoitteena palveluiden ja hallinnon järjestäminen.

 

Tästä selvitystyöstä kerkisivät Riihimäki, Hausjärvi ja Loppi lausua kielteisen kantansa ennen kuin kaikki valtuutetut olivat edes papereihin kerinneet tutustua.

 

Hyvinkään kaupunginvaltuutetut ovat pohtineet valtuustoryhmissään ilmeisesti hämäläisiä naapureitaan perusteellisemmin kuntaliitoksen etuja ja haittoja, minkä takia asiasta ei ole annettu hätiköiden kannanottoja julkisuuteen. Kysymyksessä on suurin ja merkittävin kuntalaisia koskeva asia, joka on ollut poliittisessa päätöksenteossa 20-vuotisen valtuutetun urani aikana.

 

Oma valtuustoryhmäni, Hyvinkään sosialidemokraattinen valtuustoryhmä, on sitä mieltä, että Hyvinkää on myös tulevaisuudessa osa Uuttamaata ja pääkaupunkiseutua. Tähän joukkoon olisimme olleet valmiit toivottamaan tervetulleiksi myös eteläisen Hämeen kunnat, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen, kuntaliitoksen myötä.

                                                                

Hyvinkää on luonut monia yhteistyökuvioita lähikuntiensa kanssa sekä etelään että pohjoiseen, sillä kuntalaisten saamien palvelujen kannalta yhteistoiminnallisuus on elintärkeää yli kuntarajojen. On erilaisia yhteistyömalleja, osakeyhtiöitä, säätiöitä, kuntayhtymiä, liikelaitoksia sekä palvelusopimuksia yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin kanssa.

Esimerkiksi Helsingin seudun yhteistyösopimus astui voimaan vuonna 2005. Sopimus koskee neljäätoista kuntaa, joiden joukkoon myös Hyvinkää kuuluu. Seutuyhteistyön tavoitteena on kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen ja kohteena ovat erityisesti maankäyttö, asuminen, liikenne sekä seudulliset palvelut. Hyvinkään kaupunginvaltuusto hyväksyi 18.6.2007 sopimuksen ns. MAL-osion ja 3.3 2008 MAL 2017-ohjelman.

 

Viime vuonna valmistui myös selvitystyö ”Keski-Uudenmaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminnan kehittäminen”. Selvitystyössä mukana olleiden KUUMA-kuntien (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Tuusula) kanssa Hyvinkäällä on jo lukuisia yhteistyön muotoja käytössä ja kehitteillä.

 

KUUMA-kuntien ja Hyvinkään vanhuspalveluiden kehittämishanke (Tuike) valmistelee Gerontologista kehittämisyksikköä alueen vanhuspalveluiden kehittämiseksi ja tukemiseksi. Sen tavoitteena on vahvistaa vanhustyön asiantuntijuutta ja osaamista sekä kehittää yhdenvertaisia ja laadukkaita vanhuspalveluja kuntalaisten tarpeisiin. Asiasta tehdään päätökset elokuussa.

 

Meneillään on myös hanke vammaispalvelulain ja –asetuksen mukaisten palvelujen ja tukitoimien järjestämisestä alueellisesti. Tämä asia käsitellään ensi kesänä perusturvalautakunnassa. Lisäksi työn alla on yhteishanke lastenvalvojapalveluista, työterveyshuollon seudullisista palveluista sekä kuntoutus- ja apuvälinetoiminnasta. Sosiaalipäivystys on jo yhteinen.

 

Hyvinkään sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mielestä Hyvinkään luontevin yhteistyökumppani on KUUMA-kunnat, joiden kanssa yhteistyö on vuosien myötä hioutunut mm. erikoissairaanhoidon sekä palo- ja pelastustoimen puitteissa.

Tosin ongelmatonta ei yhteistyö ole ollut KUUMA-kuntienkaan kesken, ja näyttävät ne kuntaliitosasiat olevan yhtä hankalia tässäkin kuntaporukassa.

 

Mutta näinhän se on, että pikkukunnat pelkäävät itsenäisyytensä, olemassaolonsa ja kulttuurinsa puolesta. Vastaavasti taas suuremmat kaupungit pelkäävät, että kaupungin varoja käytetään yhä laajemmin koko alueen rahoittamiseen. Monet pelkäävät myös omien luottamuspaikkojensa tai virkojensa mahdollisen vähenemisen puolesta. Yhteistä kokonaisvaltaista hyötyä on ilmeisen vaikeaa objektiivisesti nähdä.

 

Mikäli myötätuulessa oleva pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Sipoo) kuntaliitos todellakin toteutuu, olisi korkea aika KUUMA-kuntienkin ryhtyä KUUMA-kaupungin tekoon. Tässä porukassa näkisin mielelläni Hyvinkäänkin olevan mukana.

 

Tanskassa toteutettiin vuoden 2007 alussa kertarysäyksellä suuri kunta- ja alueuudistus, jolloin katosi 171 kuntayksikköä. Uudistuksen myötä erityisesti vanhusten hoitoa lähdettiin vahvasti kehittämään. Vuonna 2007 Tanskan kunnat kaksinkertaistivat ennalta ehkäisevän työn määrärahat ja terveydenhoidon painopistettä kohdennetaan lapsiin ja vanhuksiin.

 

Tähän asti Suomessa käytäntönä on ollut pitkälti se, että vanhuksille tarjotaan kotiapua, apuvälinettä tai laitospaikkaa.  Myös Hyvinkään viime vuonna valmistunut kokonaisratkaisuesitys vanhusten ja vammaisten palveluiden investointitarpeista perustuu pitkälti kotihoidon, asumispalvelun ja laitoshoidon ympärille.

 

Mielestäni vanhustenhuollon yhtenä tärkeänä osa-alueena on kehitettävä Tanskan mallin mukaista kuntoutuskeskusmallia, jonka avulla tuetaan kotona asuvia tarjoamalla aktivoivaa terveysneuvontaa, valmennusta ja kuntoutusta sekä ohjataan mm. liikkumaan, hakeutumaan palvelujen pariin, kerhoihin, yhdistyksiin ja erilaisiin verkostoihin.

 

Lopuksi on pakko sanoa, että Hyvinkää, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen yhteistyökuviot alkavat muistuttaa lähinnä ala-asteen välituntia: "Ootsä mun kaa?" "En." "Tosson sulle karkkii, ootsä nyt mun kaa?" "Joo.”

  

Tuija Linna-Pirinen

Hyvinkään sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja

Kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja

Hyvinkää

 -------------------------------------------------------------------------------------

 

Hyvinkäällä monia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita

(julkaistu Aamupostissa)

 

Hyvinkään keskustaajaman kulttuuriympäristön hoitosuunnitelma valmistui vuonna 1999 ja hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa tammikuussa 2000. Suunnitelma valmisteltiin työryhmässä, johon kuuluivat Hyvinkää-seuran, Hyvinkään ympäristöyhdistyksen, Hyvinkään yrittäjien, kulttuuritoimen, rakennusvalvonnan, tilahallinnon ja taloyksikön edustajat sekä erikseen kutsuttuna isännöintinäkökulmaa edustanut Jari Lampen. Lisäksi Uudenmaan maakuntamuseon ja ympäristökeskuksen edustajat osallistuivat suunnitelman valmistelukokouksiin. Suunnitelmasta pyydettiin lausunto yli neljältäkymmeneltä eri yhdistykseltä, yhteisöltä ja henkilöltä. Lisäksi toukokuussa 1999 järjestettiin kaksi seminaaria, joista toinen oli päättäjille ja lausunnon antajille, ja toinen oli erityisesti suunnattu kaupunkilaisille ja kohteiden omistajille.

 

Kulttuuriympäristön hoitosuunnitelmaan määriteltiin ne kohteet, joille yhteiskunnan suojelutoimenpiteet tulee kohdistaa, jotta olennaisimmat suojelutarpeet tulevat hoidettua. Kohteiden valintakriteerit perustuivat Museoviraston julkaisemaan kolmijakoon: rakennushistorialliset, historialliset ja maisemalliset arvot. Näitä on täydennetty ja tarkennettu kriteereillä edustavuus, tyypillisyys, harvinaisuus, alkuperäisyys, yhtenäisyys, vaikutus ympäristöön ja historiallinen merkitys. Kulttuurimaisemien ja maisemakokonaisuuksien kriteereiksi on edellisten lisäksi otettu huomioon sopusointuisuus ja vaihtelevuus, monipuolisuus, intensiteetti, opetus- ja tutkimusarvo.

 

 

Hyvinkään kulttuuriympäristön hoitosuunnitelmaan on hyväksytty mm. alla esitellyt kohteet:

 

  • Hyvinkäänkylän tunnettu historia alkaa 1400-luvulta. Alueen kulttuurimaisema on yksi tärkeimmistä ja vanhimmista Hyvinkäällä. Ali-Anttila on Hyvinkään seudun vanhimpia rakennuksia, joka pihaympäristöineen on seudullisesti, rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas kohde. Hyvinkään vanha kansakoulu on Hyvinkään vanhimpia koulurakennuksia. Humala ja Krapula ovat kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti valtakunnallisesti merkittäviä. Hyvinkäänkylän työväentalo valmistui 1909, ja taloa on hiljattain saneerattu vanhoja perinnearvoja kunnioittaen.
  • Åvik on historialtaan Hyvinkään rikkaimpia alueita, jonka tunnettu asutushistoria juontaa alkunsa jo 1400-luvulta. Sen historiaan kuuluvat Hämeenlinnan vanha maantie, Krissin (nyk. maatalousopisto) kartanoelämä, Suomen ensimmäinen kuurojenkoti, historiallisesti merkittävä Maatalousoppilaitos sekä geologisesti vaikuttava Vantaan puhkaisema Salpausselän harjumaisema.

 

  • Hangon rata oli ensimmäinen yksityinen rautatie Suomessa. Asemarakennus, pakaritupa, asuinrakennukset sekä tiilinen veturitalli ovat komeata, hyvin säilynyttä rautatieperinnettä. Einolan talo, jossa toimi vuosisadan vaihteessa Hämeenlinnan maantienvarren kestikievari, on rakennettu 1800-luvun lopulla. Museona alue antaa hienon kuvan 1870-luvun rautatieläismiljööstä ja on valtakunnallisesti arvokas alue.

 

  • Suomen ensimmäinen rautatie rakennettiin Helsingistä Hämeenlinnaan. Rata ja ensimmäiset asemarakennukset olivat valmiina, kun vihkiäisjunan juhlavieraat pysähtyivät nauttimaan virvokkeita Hyvinkään uudella rautatieasemalla 31.1.1862. Alueen kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita ovat Aseman puisto, rautatieasema ja Aseman vanha posti.

 

  • Hyvinkäänkatu on vanha Hämeenlinnan maantie, jonka linjaus on peräisin ainakin 1700-luvulta saakka. Sen varrelle radan molemmin puolin rakennettiin Hyvinkään talot, mutta vasta 1930-luvulla alkoi muodostua Hyvinkään keskusta, joka sai uudisrakennusten osalta tyylipuhtaan funktionalistisen ilmeen. Alue on nykyäänkin Hyvinkään ydinkeskustaa ja antaa historiallisen ja arkkitehtonisesti voimakkaan ilmeen koko keskustalle. Vuonna 1932 vahvistettiin Carolus Lindbergin asemakaava, jossa oli Uudenmaankadun puhkaisu, Hangonsilta ja Uudenmaankadun silta sekä Hämeenkadun oikaisu suunniteltuina. Alueella on useita arvokkaita rakennuksia, kuten Hyvinkäänkatu 5, Hyvinkäänkadun "Shell", Säästöpankin punatiilinen talo, elokuvateatteri Aula, PYP:n entinen toimitalo, Hämeenkatu 6 eli Maalaiskunnan talo, Ahjo ja KOP:n entinen toimitalo (nyk. Musiikkiopisto).

 

  • Villatehdas perustettiin Hyvinkään pääradan varteen 1890-luvun alussa. Villatehtaan teollisuusmiljöö sekä työväenasuntoalue muodostavat valtakunnallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Sen merkitys Hyvinkään kaupungin kehityksessä on ollut ratkaiseva.

 

  • Ennen autojen ja linja-autojen aikaa tehdas ja työväen asuntorivit kuuluivat kaupunkikuvassa erottamattomasti yhteen. Kutomokadun alue on maisemallisesti arvokas kohde, sillä alkuperäisiä rakennuksia on säilynyt huomattavan paljon ja se antaa edelleen vahvan mielikuvan kolmekymmentäluvun kauppalasta.

 

  • Terveellinen ja kuiva mäntykangasilma sai helsinkiläiset lääkärit valitsemaan vuosisadan vaihteessa keuhkotautisten hoito- ja lepopaikaksi juuri Hyvinkään. Parantolan rakennukset ja Rautatieläisten hautausmaa ovat historiallisesti valtakunnallisesti arvokkaita. Parantolanpuisto on paikallisesti arvokas.

 

  • Sandelininkadun ja Pohjoisen puistokadun kerrostaloalue rakennettiin viisikymmentäluvun alussa helpottamaan kauppalaa vaivannutta ankaraa asuntopulaa. Se on ajalleen tyypillinen ja kaunis rakennuskokonaisuus, joka tukee ja täydentää maisemallisesti Parantolanpuiston ja Rautatieläisten hautausmaan visuaalista kokonaisuutta.

 

  • Hämeenkatu - Kenttäkadun korttelin maasto on Hyvinkäälle ominaista ja harvinaisemmaksi käyvää mäntynummea. Komeat julkiset rakennukset kertovat koulurakentamisesta vuosisadan alusta viisikymmentäluvulle. Kenttäkadun lastentalo, Tehtaan koulut ja Hämeenkadun koulu ovat maisemallisesti ja arkkitehtonisesti paikallisesti arvokkaita rakennuksia.

 

  • Siltakatu oli Hyvinkään tärkeimpiä kauppakatuja 1800-luvun lopulta 1950-luvulle. Katu oli alun perin yhdystie asemalta vanhalle Hämeenlinnan talvitielle, joka kulki Vaiveron ja Välenojan talojen poikki kohti Hikiää ja Hämeenlinnan maantietä. Kautonkatu - Siltakatu on ainoa itä-Hyvinkään alue, joka on säilyttänyt osan alkuperäisestä huvilakaupunki-ilmeestään. Alueella sijaitsee seudullisesti arvokas elokuvateatteri Arena, joka rakennustaiteellisesti muodostaa merkittävän kokonaisuuden Rinteen talon kanssa. Siltakatu 17 on arkkitehti Carolus Lindbergin suunnittelema rakennus. Sotalaiva on maisemallisesti tärkeä pääte ja on kulttuurihistoriallisesti paikallisesti merkittävä. Solbo, Laineen talo ja Nuorisotalo Silta ovat vanhan kauppakadun varrella olevia rakennuksia, jotka vahvistavat asemanseudun historiallisesti rikasta ilmettä. Renton kenkätehtaan rakennuksella on merkittävät rakennustaiteelliset ja historialliset arvot.

 

  • Vaiveronkatu muodostui vanhan, Vaiverolle johtavan kylätien varrelle 1900-luvun vaihteessa. Sen Sveitsiin johtavaa osaa kutsuttiin promenadiksi ja sille rakennettiin poikkeuksellisen paljon komeita huviloita. Se oli vilkas kauppakatu vielä viisikymmentäluvulla. Paavolan talo (Vaiveronkatu 3) on rakennettu vuosisadan vaihteessa. Villa Turist (Vaiveronkatu 8) on rakennettu vuosisadan alkupuolella Hyvinkäälle, mutta on mahdollista, että rakennus olisi Kannakselta tuotu huvila. Talossa oli kymmenluvulla sekatavarakauppa ja asunto. Rakennus toimi Hyvinkään sairaalana vuodesta 1921 vuoteen 1949. Zylinskin talo (Vaiveronkatu 10) on rakennettu vuosisadan alussa. Vaiveronkatu 6 - 8 (ent. tekninen virasto) valmistui vuonna 1949 alun perin kauppalansairaalaksi.

 

 

  • Mustanmännistönkatu on Hyvinkäälle omintakeinen väljä ja vehmas, tehtaaseen tukeva pientaloalue, joka on rakennettu 1920 - 1950 -luvuilla. Nykyään se on suosittu asuinalue, joka toimii kauniina esimerkkinä asumisen täydennys- ja korjausrakentamisesta. Alueella on yli 90 rakennusta, ja se on historiallisesti ja maisemallisesti paikallisesti arvokas.

 

  • Kruununpuisto on laaja ja yhtenäinen jälleenrakennuskauden asuntoalue, joka rakentui vajaassa kymmenessä vuodessa savimaasta liki viisisataa tyyppitaloa käsittäväksi alueeksi. Kun talot rakennettiin pääasiassa omin voimin ja kesäaikaan iltaisin työpäivien jälkeen, on se uskomaton ponnistus pula-alan kourissa olleilta rakentajilta. Kruununpuisto on valtakunnallisesti arvokas kohde, joka käsittää nelisensataa pientaloa.

 

  • Hiiltomoon rakennettiin Tuottajain Myllyn suuri viljamylly 1920-luvulla. Sen jäljessä radan varrelle kasvoi laaja teollisuusalue Verkatehtaineen. Alueella on eri-ikäistä tehdasrakentamista seitsemänkymmenen vuoden ajalta. Kaikki rakennukset ovat paikallisesti historiallisesti merkittäviä. Hiiltomon alue on arvokas ja rikas kokonaisuus Hyvinkään teollisuudesta.

 

  • VR:n Keskuskonepaja rakennettiin Sahanmäkeen 1940- ja 1950- luvuilla. Alueelle tehtiin konepajahallien lisäksi talot työläisille, virkailijoille sekä konepajan johdolle, oma kauppa ja paloasema sekä virkistysalueet istutuksineen. Rakennukset tehtiin VR:n omien tyyppipiirustusten mukaan ja kaupunkikuvasta tuli yhtenäinen ja omaleimainen. Alue on maisemallisesti arvokas.

 

  • Vanha kirkko on yksi paikallisesti tärkeimpiä Hyvinkään keskustan rakennuksia, joka vihittiin rukoushuoneeksi vuonna 1896. Rakennusta muutettiin vuonna 1916 ja laajennettiin 1923. Rakennukseen lisättiin kaksikerroksinen sivurakennus ja tornia kaunistettiin. Vuonna 1978 rukoushuone vihittiin kirkoksi. Kirkkotontin eteläreunassa kulkee kävelytie, joka on alkuaan ollut katu maantieltä Kirkolle ja siitä Betanialle.

 

  • Uuden kirkon vaalea pyramidi kohoaa mäntymetsän yläpuolelle. Vuonna 1961 vihitty uusi kirkko puistoineen on maisemallisesti tärkeä ja arkkitehtonisesti valtakunnallisesti arvokas.

 

  • Vuonna 1968 valmistunut kirjasto on "Uuden Hyvinkään" ensimmäinen rakennus, joka on arkkitehtonisesti ja maisemallisesti paikallisesti arvokas.

 

 

Toimivaan ja kehittyvään kaupunkikuvaan kuuluu erilaisia, eri ikäisiä rakennuksia ja alueita, joista voi havaita eri vuosikymmenten ja vuosisatojen elämisen jäljet. Luonnon olosuhteet, ekonimiset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi kaupunki tai kylä muodostuu. Muutos ei useimmiten ole tasaista, vaan se tapahtuu hyppäyksittäin. Syitä tähän voi olla useita: tulipalot, sodat, taloudelliset nousukaudet, liikenteen muutokset, resurssien saatavuus.

 

Hyvinkään syntyyn on maantie- ja raideliikenteellä ollut merkittävä vaikutuksensa. Hyvinkää kehittyi tehdaskaupunkina, mutta viime vuosina on palvelualojen kasvu vaikuttanut elinkeinorakenteeseen huomattavasti. Avoimin silmin Hyvinkäällä kulkiessa voi joka puolella havaita historian siipien havinaa. Keskustaajaman ulkopuolella olevista merkittävistä historiallisista kohteista mainittakoon mm. Kytäjän kartano, Kytäjän kirkko, Ahdenkallion kartano sekä myös omalta osaltaan kyläkoulut. Hyvinkäällä on hyvin paljon säilyttämisen arvoisia kohteita, jotka vaativat merkittäviä taloudellisia voimavaroja sekä yhteiskunnalta että yksityisiltä henkilöiltä säilyäkseen jälkipolvillemme.

 

                                                                 (Lähde: Hyvinkään kulttuuriympäristön hoitosuunnitelma)

Tuija Linna-Pirinen

kaupunginvaltuutettu (sd)