Yhteystiedot

Tuija Linna-Pirinen
Ratsumiehenkatu 10
05830 Hyvinkää
puh. 050 316 7654

tuija.linna-pirinen@
pp.inet.fi

Tuija Linna-Pirinen "pähkinänkuoressa"

tuija_pienena.jpg(muokattu 26.2017)

Olen syntynyt v. 1955 Hyvinkäällä, joka on rakas kotikaupunkini edelleenkin.

Kansakoulua kävin Hämeenkadun kansakoulussa ja keskikoulua Uudessa yhteiskoulussa (nyk.Pohjois-Puiston koulu).

Isäni Mikko on syntynyt Antreassa, Karjalassa. Hän on tehnyt pitkän työuran armeijan palveluksessa. Äitini Anneli syntyi Hausjärvellä, ja äidinisä Vahvialassa, Karjalassa. Äidinäidin syntymäkunta on Kiuruvesi. Joten melko karjalaista sukujuurta tässä ollaan pienellä savolaisella vivahteella maustettuna.

Kun olin 17-vuotias, kuoli 36-vuotias äitini syöpään. Veljeni olivat tuolloin 10- ja 11-vuotiaat. Lopetin keskikoulun käymiseni kesken ollessani 5. luokalla ja menin töihin Hyvinkään Villatehtaan myymälään myyjäksi. Täytyy sanoa, että äitini sairasteluaika ja kuoleman jälkeinen aika eivät olleet perheemme kannalta mitenkään helppoja. Onneksi saimme paljon apua mummolta (äitini äidiltä), ja veljistäni kasvoi elämässään hyvin menestyviä miehiä.

Villatehtaalla olin töissä 10 vuotta, loppuvuodet teolllisuuslankamarkkinoinnin sihteerinä + markkinointipäällikön sihteerinä. Suoritin myös keskikoulun loppuun iltalukiossa keskiarvolla 9,2.

Vuoden 1983 alusta hain ja pääsin töihin Hyvinkään sairaalan taloustoimistoon. Vuonna 1985 alkoi "ammattiyhdistysurani", ensin luottamusmiehenä ja sitten pääluottamusmiehenä.

Työn ohella olen kehittänyt itseäni sekä ammatillisesti että yhteiskunnallisesti. Vuosina 1990 - 1991 kävin Kiljavan opiston vuosikurssin ja 1992 - 1993 Työväen Akatemian yhteiskunnallisen linjan, jossa erityisesti panostin valtio-opin opiskeluun avoimessa korkeakoulussa.

Päätoimisen pääluottamusmiehen tehtävässä toimin sairaalamaailmassa (viim. HUS) vuoden 1991 alusta alkaen 9.4.2012 saakka. Reilun 20 vuoden aikana tapahtui monia organisaatiomuutoksia, joidenkin sairaaloiden alasajoja ja uusien rakentamista sekä vanhojen laajentamista.

Toimin myös viisivuotiskauden (joka päättyi 2012) Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ylimmän päättävän elimen, 120-jäsenisen edustajiston, puheenjohtajana.

1helinkeiju.gif0.4.2012 aloitin uuden työuran aluepäällikkönä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n palveluksessa. Työvuosia oli riittävästi takana sekä edessä, joten oli sopiva hetki hakeutua  muutamaksi vuodeksi "uusille urille". .

1.2.2017 voimaan tullut uusi eläkemuoto, osittainen varhennettu vanhuuseläke, avasi uusia ihania mahdollisuuksia elämääni, joten sanoin itseni irti 1.4.2017 lukien JHL:n palveluksesta. Takana minulla oli jo 44 vuotta työelämää, josta 26 vuotta päätoimisesti ammattiyhdistysliikkeelle.

Politiikasta kiinnostuin jo keskikoulussa ja poliittiseen yhdistystoimintaan lähdin mukaan vuonna 1986 SDP: riveihin.

Vuonna 1988 minut äänestettiin ensimmäisen kerran SDP:n riveistä kaupunginvaltuutetuksi, jossa tehtävässä toimin 6 valtuustokautta eli 24 vuotta. Lisäksti toimin monissa muissakin luottamuselimissä, esim. kaupunginhallituksessa 16 vuotta.

Vuoden 2012 kuntavaaleihin en lähtenyt ehdokkaaksi, koska puolisoni vakavan sairauden takia halusin olla enemmän kotona hänen luonaan. Myös työni pääkaupunkiseudulla ja ruuhkaiset työmatkat lyhensivät silloin vapaa-aikaa melkoisesti.

Mutta olen lähtenyt uudelleen mukaan politiikkaan, minut valittiin kevään 2017 kuntavaaleissa kaupunginvaltuutetuksi. Olen lisäksi mm. Hyvinkään kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja ja henkilöstöjaoston puheenjohtaja, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) valtuuston jäsen sekä Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän valtuuston jäsen, ja Kiertokapula Oy:n hallituksen jäsen. Lisäksi toimin Hyvinkään sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtajana sekä  Uudenmaan Sosialidemokraattien piirihallituksen jäsenä.

Olen ollut kaksi kertaa avioliitossa: ensimmäinen liitto päättyi sopueroon vuonna 2000. Toisen avioliiton solmin vuonna 2002 elämäni rakkauden, kauppapuutarhuri Risto Pirisen kanssa. Tämä avioliittoni päättyi surullisesti mieheni kuolemaan vaikean sairauden (asbestiperäinen keuhkosyöpä) murtamana alkuvuodesta 2014. Surutyön kautta elämä on jatkanut kulkuaan eteenpäin, ja uusia haasteita ja ihania asioita tulee koko ajan eteen.

Asun omakotitalossa  Kruununmaalla Hyvinkäällä. Kesäinen harrastukseni on kotipihan työt, sillä siellä on tosi paljon erilaisia kasveja. Intohimoinen harrastukseni on lukeminen: luen ihan kaikkea mahdollista, mitä käsiini saan.

Puolisoni Risto oli koko ikänsä innokkaasti mukana suunnistusharrastuksen parissa. Hän mm, järjesti kilpailunjohtajan ominaisuudessa yhteistyössä Rajamäen Rykmentin ja Hyvinkään Rastin kanssa kansainvälisen Jukola 2010 -suunnistuskilpailun Hyvinkään Kytäjällä 19. - 20.6.2010.   www.jukola2010.net    

 

Alla olevassa kuvassa isovanhempani (isäni äiti ja isä) ulkona kotinsa seinustalla. Isäni istuu äitinsä sylissä, vieressä siskot ja veli.

omia_kuvia_324.jpg

 

Onnellisia lapsuusmuistoja Selänojalta

Omat rakkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät Hikiän Selänojan kylässä olleeseen mummolaani (äitini kotiin), Uutelan tilaan. Silloin Selänoja oli vielä vireä maalaiskylä, jossa ei ollut kesäasukkaita eikä mökkejä joen rannalla. 

Ne lapsuuden kesät ja lomat olivat täynnä auringonpaistetta ja leikkejä mummolan naapurintytön Nuoran Tertun kanssa. Paitsi silloin, kun Terttu joutui harventamaan yhdessä sisarustensa kanssa kilometrien pituisia sokerijuurikasrivejä. Mutta urakan jälkeen pääsimmekin kipaisemaan uimaan jokeen tai Myllylampeen. Nuoran isäntä, Tauno, pelasi mielellään korttia meidän lasten kanssa keskellä maatalon isännän kiireistä työpäivääkin. Sitä kutsuttaisiin nykyään ”laatuajaksi”.  

Joskus kävimme uimassa Erkylän järvessä, jonka rantaan jouduimme menemään sonnilaitumen läpi. Yritin aina jujuttaa Terttua menemään edellä, sillä pelkäsimme tietenkin nuoria sonneja. Mutta uimaan oli päästävä, ja ihan Kartanon rantaan ei saanut mennä. Inhottavia iilimatoja oli tosin rantavedessä.  

Posti haettiin parin kilometrin päästä maantien laidalta. Välillä hain postin myös toiselle lähinaapurille, Jokisen Eevalle eli ”jokitädille”, kuten lapsena häntä kutsuin. Jokitäti tarjosi aina pipareita ja keskusteli kanssani ”kaikenmaailman” asioista. Laatuaikaa oli tämäkin, sillä lapselle merkitsee tosi paljon se, että aikuinen on kiinnostunut mielipiteistä.  

Siihen aikaan vierailtiin ahkerasti kylässä naapurien luona iltaisin. Isovanhempani tykkäsivät pelata marjapussia ja sitä pelattiinkin erityisesti Nuoralla ja joen rannalla Kurosilla. Kesäisin oli myös mummolani pihalle levitettynä suuri viltti, jonka päällä marjapussia pelattiin naapureiden kanssa. Lapset saivat myös osallistua ”täydennysmiehinä”. Kysehän ei ollut mistään rahapelistä. 

Kauppa-autolla käynti oli viikon kohokohta, sillä siellä tapasi koko Selänojan kylän ihmisiä. Sinne mentiin ajoissa, jotta kuulumiset kerittiin vaihtaa. Kaikkein hienointa oli tietysti päästä ruokaostoksille Riihimäelle. Kuinka hyvältä jäätelö ja punainen limonadi silloin maistuivatkaan, sillä herkkuja ei ollut usein saatavilla. Erkylän Oma-Kodin iltamissa tanssin ensimmäistä kertaa pojan kanssa. Kylläpä silloin jännitti uudessa minimekossa.  

Selänojan kylä on kulttuurihistoriallisesti arvokas kylämiljöö, joka tulee säilyttää. Kyläraitin varsille istutetut puut lisäävät paikan viehätystä.Siellä sijaitsee todella kauniita maalaistaloja pihapiireineen. Perinteistä rakennuskantaa on mm. Alastalon, Mäkelän ja Timperin tiloilla. Kylä lienee asutettu jo myöhäiskeskiajalla. Tiiviisti rakennetun kyläkeskuksen ympärillä levittäytyy kumpareinen peltomaisema.

 Aluetta voi myös sanoa sivistyksen kehdoksi, sillä vuonna 1857 Johan Reinhold Munck perusti Erkylän kartanon maille Eskon koulun, joka oli Suomen ensimmäinen yleinen kansakoulu.    

Myimme vuosia sitten mummolani, Uutelan tilan, hyvinkääläiselle sotiemme veteraanille Aarne Päiviölle. Tiedän hänen viettäneen siellä monia ihania vapaa-ajan hetkiä perheensä kanssa. 

 

Lämpimästi Selänojaa ja kyläläisiä muistaen Tuija Linna-Pirinen